Ruotsissa visioidaan jo avioerotaloja

Jotkut arkkitehdit ovat visioineet jopa avioerotaloja, joissa kummallakin vanhemmalla on omat, henkilökohtaiset huoneensa ja niiden välissä tiloja, joissa oleskelua lasten kanssa vuorotellaan. Sellaisia ei vielä juurikaan ole rakennettu mutta ajatus on oikea, sanoo tutkija, perhepsykologi ja lääketieteen tohtori Malin Bergsrtöm Tukholman Karoliinisesta sairaalasta.

– Viikonloppuvanhemmuus tarjoaa huonot edellytykset hyvään yhdessäoloon. Läheinen kontakti on lapselle tärkeintä - ei se, että hänet viedään silloin tällöin tivoliin tai McDodaldsiin.

Jaettu asuminen yhä yleisempää

Tukholman Karoliinisessa sairaalassa on tutkittu erilaisten asumisratkaisujen vaikutusta perheiden hyvinvointiin. Noin kolmannes avioeroperheiden lapsista asuu vuoroin äidin, vuoroin isän kanssa.

– Se on tavallisempaa lasten ollessa 6–10-vuotiaita ja harvinaisempaa sitä iäkkäämpien tai aivan pienten lasten kohdalla. Teini-ikäisille saattaa olla käytännöllisempää asua samassa paikassa, jos lähellä ovat vapaa-ajan harrastukset, koulut ja kaverit, kertoo perhepsykologi, lääketieteen tohtori Malin Bergström.

Hän korostaa kaikissa ratkaisuissa lapsen etua.

– Lasta täytyy auttaa kotiläksyissä, hänen kanssaan täytyy puhua ongelmista koulussa, esikoulussa tai kavereiden kanssa. Häntä täytyy viedä harjoituksiin. Näin lapsi kokee, että vanhemmat pitävät hyvää huolta hänestä. Sellaiseen vuoroasuminen sopii parhaiten.

Vuorottelua voidaan myös muuttaa vanhempien ja lasten tarpeiden mukaan.

– Tarkoitus on koko ajan joustaa, eikä suinkaan hankaloittaa elämää. Jos on itse kovin jäykkä, muutoksia on vaikea pyytää toiselta. Kyse on asenteista eron jälkeen, sanoo IT-insinööri Peter Österdahl, jonka avioliitto vaimonsa Annikan kanssa päättyi viisi vuotta sitten.

Hänestä ei tullut viikonloppuisää, joka tapaisi nyt jo kohta mopoikäisiä poikiaan vain joka toinen viikonvaihde. Peter ja Annika sopivat myös, että pojat olisivat kummankin vanhemman luona "limittäin".

– Ville tulee tiistaina ja Gustav keskiviikkona. Järjestely joustaa tilanteesta riippuen. Olemme ensin toisen pojan kanssa kahdestaan, sitten kuusi päivää yhdessä ja taas päivän vain toisen kanssa, Österdahl selittää.

Nyt Peterin ja Annikan pojilla on jo sen verran ikää, että he liikkuvat vanhempien asuntojen väliä vähän miten sattuu ja mikä milloinkin kullekin sopii. Huoneistot ovat lähellä toisiaan, joten siirtymistä paikasta toiseen ei tarvitse erikseen järjestellä.

– Pojilla on koti molemmissa paikoissa. Gustav pelaa tietokonepeliään minun luonani joka päivä, kun taas Villellä on laitteensa äidin luona, jossa hän käy oikeastaan joka päivä. He liikkuvat edestakaisin oma mielensä mukaan.

Välit eivät saa olla liian tulehtuneet

Tällainen rakentava järjestely edellyttää, että vanhempien välit ovat erot jälkeen kohtuullisen hyvässä kunnossa. Aina ei niin ole, varsinkin silloin kun perheisiin ilmestyy uusia partnereita. Mustasukkaisuus, katkeruus ja kostonhimo saattavat sokeuttaa unohtamaan lasten tarpeet.

Ruotsissa ei myöskään ole harvinaista, että lapset jää asumaan perheen yhteiseen kotiin, jossa vanhemmat asuvat vuoroviikoin.

– Monet vanhemmat ovat tyytyväisiä tällaiseen ratkaisuun ainakin heti eron jälkeen. On väärin että lasten pitäisi muuttaa edestakaisin tilanteessa, jonka vanhemmat ovat aiheuttaneet. Toisaalta tämä toimii yleensä vain joitakin vuosia. Vanhemmuuteen kuuluu myös halu rakentaa oma koti ja mennä elämässä eteenpäin, Marin Bergström sanoo.

Peter Österdahl myöntää, että vanhempien vuoroasuminen, jossa lapset pysyvät samassa kodissa, mutta vanhemmat tulevat ja menevät - voi olla lapsen kannalta hyvä ratkaisu. Hän pohtii kuitenkin, että silloin vanhemmat eivät ole oikeasti eronneet, vaan he asuvat vain muualla joka toinen viikko.

– Se edellyttää vielä enemmän yhteistyötä. Jos vuorottelee samassa kodissa, niin sitten pitäisi taas keskustella verhojen väristä. Siitä voi tulla ongelmia.