Suojelupoliisin edustajat laativat kylmän sodan vuosina jopa 10 000 suomalaisen kommunistin henkilörekisterin Neuvostoliiton miehityksen varalta.
Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo halusi nimet mahdollisten soluttautujien paljastamiseksi. Asian tuo julki ruotsalainen vastavakoilupäällikkö Olof Frånstedt tuoreessa kirjassaan.
Hyväntuulinen vanhus liikkuu etukumarassa lyhyin, köpöttävin askelin senioriasunnossaan Tukholman keskustassa. Kahvit ja leivokset tarjoillaan olohuoneen matalalta tv-pöydältä, sillä keittiön ruokapöytä on täyttynyt kirjoista, lehtileikkeistä, muistiinpanovälineistä, tietokoneesta ja suurennnuslaseista.
84-vuotias Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon entinen vastavakoilupäällikkö Olof Frånstedt kuulee vähän huonosti ja näkö on heikentynyt, mutta muistissa ja ajatuksenjuoksussa ei ole moittimisen sijaa.
Frånstedt kunnostautui poliisin urallaan tunnettujen vakoilijoiden käräyttämisessä. Esimerkiksi sittemmin elinkautiseen vankeuteen tuomittu, Neuvostoliiton hyväksi vakoillut ruotsalaisupseeri Stig Bergling jäljitettiin Frånstedtin vainulla. Hän tosin pakeni Ruotsin poliisin häpeäksi Suomen kautta Neuvostoliittoon, ja palasi kirjavien vaiheiden jälkeen seitsemän vuoden kuluttua vapaaehtoisesti rangaistustaan suorittamaan.
Säännöllisiä vapaamuotoisia tapaamisia
Uudessa kirjassaan "Säpo, IB och Palme" Olof Frånstedt kertoo näkemyksensä Ruotsin demareiden rakentamasta omasta tiedustelupalvelu IB:stä, joka vakoili lainvastaisesti maan omia kansalaisia. IB oli 1970-luvulla Ruotsin suurimpia skandaaleita, joka vei paljastajansa, toimittajat Jan Guilloun ja Peter Brattin telkien taakse.
MTV:n toimittajalle Olof Frånstedt puhuu kuitenkin mieluiten Ruotsin ja Suomen tiedustelyhteistyöstä 1960-luvulta lähtien. Yhteydenpito Suopon (nykyisin lyhenne on Supo) ja Ruotsin Säpon välillä oli perinteisesti tiivistä, mutta Ruotsin vastavakoilun uuden päällikön aikana vapaamuotoisia, parin-kolmen päivän tapaamisia oli useita kertoja vuodessa.
– Tapasimme tietysti usein Helsingissä, mutta myös Kemissä ja Rovaniemellä. Ajoimme joskus maaseudulle ja joskus Suomenlahdelle saunomaan. Vapaa-ajan ja työajan välinen raja oli häilyvä, ja keskinäinen luottamus oli täydellinen.
Frånstedt esittelee ylpeänä kunniakirjaa, joka hänelle myönnettiin syyskuussa vuonna 1979 peräti 140-asteiseksi lämmitetyn saunan löylyn kestäneenä.
– Sauna oli hirvittävän kuuma, mutta olin päättänyt kestää sen vaikka minut olisi pitänyt kantaa ulos, Frånstedt muistelee.
Paljasti venäläisvakoojia Helsingissä
Mutta saunomisen ohella Supon ja Säpon miehet puhuivat ammattiasioista. Kylmä sota raastoi idän ja lännen suhteita, ja suomalaispoliisit - joiden nimiä ei kirjassa paljasteta - olivat huolestuneita Neuvostoliiton vakoilijoiden soluttautumisesta Suomeen maan suurlähetystön diplomaatteina. Tietojen vaihto Suomen ja Ruotsin tiedustelun kesken oli arkirutiinia.
– Läntisten kontaktieni ansiosta minulla oli tietoa lähetystöjen sotilasavustajista Suomessa ja muissa maissa. Tiedusteluihmisenne olivat ammattilaisia, joten tottakai he olivat niistä erittäin kiinnostuneita, Frånstedt muistelee.
Hän ei kuitenkaan tiedä, johtivatko ruotsalaispaljastukset koskaan venäläisvakoilijoiden karkottamiseen Suomesta.
Varsin läheinen suhde muodostui eritoten kahteen Supon poliisiin, joista Frånstedt käyttää peitenimiä Juha ja Eero. Juhan perhe oli joutunut evakkoon Karjalasta, ja tämän tunnesuhde Neuvostoliittoon oli sen mukainen. Kansainvälinen ilmapiiri oli 60-luvulla kireä, ja miehet miettivät, mitä pitäisi tehdä, jos Neuvostoliitto yrittäisi uudelleen hyökätä Suomeen.
Miehityksen uhkaa pidettiin todellisena
– Se olisi voinut tapahtua varsin lyhyellä varoitusajalla. Piti varmistaa yhteydenpitoväylät myös sellaisen varalta, Frånstedt perustelee tiiviitä kontakteja.
Ryhmä päätteli, että sotatoimet ja jopa sellaisten uhka johtaisivat valtavaan pakolaisaaltoon Ruotsiin. Ruotsalaiset pelkäsivät, että turvapaikanhakijoiden keskuuteen olisi soluttautunut Neuvostoliiton hyväksi tiedustelutoimintaa harjoittavia suomalaiskommunisteja.
Frånstedt kertoo kirjassaan kokonaisen kappaleen verran toimintasuunnitelmasta, jolla Suomesta Ruotsiin mahdollisesti pesiytyvää vakooja- ja sabotaasitoimintaa voitaisiin valvoa ja torjua.
Sovittiin, että suomalaiset vastavakoilumiehet laatisivat - esimiestensä tietämättä - mahdollisimman kattavan salaisen luettelon maanmiehistään, jotka Säpon tulisi asettaa erityisvalvontaan mahdollisen kriisin sattuessa. Rekisteristä tuli mittava.
Kattava nimiluettelo kommunisteista
– Nimiä oli muutama tuhat, en ole aivan varma - mutta korkeintaan 10 000. Tietysti useimmat olivat syyttömiä. Olisi vain löydettävä "kypsät marjat", Frånstedt kertoo.
Länsinaapurissa oli kokemusta kommunistien eristämisestä toisen maailmansodan aikana. Puolueettomana pysytellyt Ruotsi internoi leireille 600-700 epäluotettaviksi luokiteltua vasemmistolaista, joiden pelättiin harjoittavan sotavuosina maanpetoksellista toimintaa.
Rekisteri tuhottiin vasta vuonna 1984
Frånstedtin mukaan Juhan ja Eeron laatimaa kommunistirekisteriä ei koskaan toimitettu Ruotsin Säpolle. Sitä säilytettiin parikymmentä vuotta luotetun suomalaisen yhteyshenkilön yksityisasunnossa Kemissä.
Sodan sattuessa asiakirjat nimilistoineen olisi viety välittömästi - ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti Pellon raja-aseman kautta Ruotsiin. Listaa kuitenkin täydennettiin jatkuvasti, ja se tuhottiin vasta vuonna 1984.
– Silloin Neuvostoliiton hajoaminen oli jo käynnissä, ja päätimme sulassa sovussa haudata suunnitelmat. Suomalaiset tuhosivat luettelot ja asiakirjat, joita kemiläinen ystävämme oli säilyttänyt kaikki nämä vuodet. Miltei 20 vuotta voimassa ollut sopimuksemme purettiin. Mutta ystävyys jäi pysyväksi, Frånstedt summaa tähän asti salassa pysyneen hankkeen.
Supon yhteyshenkilöiden nimet ovat edelleen hämärän peitossa, mutta Ruotsin vastavakoilun legendaarisen päällikön mielestä he voisivat aivan hyvin paljastaa henkilöllisyytensä.
– Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, mutta en tiedä olisiko siitä heille haittaa. Heillä ei ole mitään hävettävää - päinvastoin. He voivat olla ylpeitä toiminnastaan.