Jos Suomi olisi seurannut Risto Rytin strategiaa, olisivat ravintolat ja kuntosalit auki. Vappua juhlittaisiin liki tavalliseen tapaan. On aika tehdä koronasodan välitilinpäätös.
Pitkään näytti siltä, että Eurooppa nousee koronakriisistä jaloilleen ennen Yhdysvaltoja ja Britanniaa. Nyt näyttää siltä, että Yhdysvallat ja Britannia ovat huimasti EU-maita edellä. Jopa Venäjä avaa yhteiskuntaa nopeammin kuin Euroopan unioni. Miten tässä näin näin kävi?
Vastausta on haettu lääketieteestä, rajoitustoimista, yhteiskunta- ja ikärakenteesta, lihavien määrästä ja koronavilkkujen toimivuudesta. Merkittäviä asioita kaikki. Mutta miltä tilanne näyttäisi, jos koronataistelua verrattaisiin sotaan?
Vertaus sodankäyntiin antaa selkeän tuloksen. Ne, jotka uskoivat puolustukseen, pärjäsivät pitkään. Ne, jotka uskoivat hyökkäykseen, voittivat lopulta. Sotaa ei voitettu rajoituksilla, vaan innovaatioilla. Puolustus – eli rajoitukset – antoivat aikaa vastahyökkäykselle eli rokotteille. Ne, maat jotka satsasivat rokotteisiin ovat nyt vahvoilla. Ne, jotka laiminlöivät vastahyökkäyksen, ovat jääneet poteroihin.
Suomi pärjäsi pitkään sisukkaalla puolustuksella. Vältimme kosketusta ylivoimaisen vihollisen kanssa. Katajainen kansa vetäytyi metsien siimekseen ja kaupunkikotien suojaan. Nautimme maantieteellisen asemamme antamasta edusta. Jaksoimme noudattaa suosituksia. Valtiojohtomme vältti viisaasti liian rankat rajoitukset.
Mutta sitten teimme karkean virheen: luotimme vieraan apuun. Unohdimme August Ehrensvärdin ohjeen, joka on hakattu Suomenlinnan kuninkaanporttiin: “Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.” Uskoimme että EU hoitaa meille rokotteet. Jätimme omat toimet tekemättä.