Vuosi sitten tehdystä lonkkaleikkauksesta tuli maalivahti Pekka Rinteelle kymmenen kuukautta kestänyt kurimus, jonka jälkeen hän oli tyytyväinen, että pystyi ylipäänsä palaamaan kaukaloon.
Nashville Predatorsin tähtivahti kävi viime toukokuussa rutiinioperaatiossa, jossa korjattiin vuotta aiemmin havaittu vamma, joka ei aiheuttanut hänelle edes kipua. Hän pääsi aloittamaan NHL-kauden normaalisti, mutta lokakuun lopussa lonkassa paljastui bakteeritulehdus.
Toipumisen uskottiin tapahtuvan kuukaudessa, mutta tauko muodostui lopulta lähes viiden kuukauden mittaiseksi. Rinne joutui taas kävelemään peräti 11 viikkoa kainalosauvoilla ja harjoittelun hän sai lopulta aloittaa vasta helmikuun lopussa.
– Se oli raskasta aikaa. Varsinkin kun kepeillä on, niin oma liikkuminen on aika pientä. Nyt tosin tuntuu, että siitä on kulunut jo kauan. Olen vähän yrittänyt jättää sen taakse ja keskittyä tulevaan. Olo tuntuu silläkin tavalla onnekkaalta, että olen nyt ylipäätään terve. Siinä olisivat asiat voineet olla huonomminkin, Rinne sanoo MTV Sportille.
Lonkat ovat nivusten ohella nykymaalivahtien akilleenkantapäitä. Ihmisruumiille luonnoton torjunta-asento aiheuttaa kulumia jalkojen isoihin niveliin. Antero Niittymäestä tuli uransa lopussa tiettävästi ensimmäinen tekonivelellä pelannut huippumaalivahti. Rinteen tapaus puolestaan muistuttaa kanadalaisen Ray Emeryn muutaman vuoden takaista vammaa, jossa tulehdus aiheutti lonkkaluun päähän kuolion.
31-vuotias Rinne kertoo tietämättömyyden suojelleen häntä pahimmalta järkytykseltä.
– Kyllä se tietenkin säikäytti. Se kuitenkin tapahtui niin yllättäen. Toisaalta taas en itse tiennyt siitä tarpeeksi, joten en osannut hirveästi pelätä. Sitten kun jälkeenpäin tajusin, mistä on kyse, niin silloin se säikäytti.
– Siinä olivat myös olympialaiset ja kaikki muu, joten siinä pettymyksessä oli aika paljon käsittelemistä varsinkin alkuaikoina. Sen jälkeen kaikki alkoi mennä hyvin, kun ensipettymyksestä pääsi yli.
Usko ihmeparantumiseen meni
Kauteen lähdettäessä Rinteen uskottiin taistelevan Sotshin olympialaisissa peliajasta lähinnä Bostonin Stanley Cup -finaaleihin johdattaneen Tuukka Raskin kanssa. Rinne kertoo tajunneensa joulukuussa, ettei olympiamatka onnistu.
– Pitkän aikaa tuli oikeastaan vain huonoja uutisia. Sitten itsekin hoksasin, ettei tässä mitään ihmeparantumisia tule. Se vain vie aikaa.
– Siinä ei ollut mitään aikarajaa. Jos käsi murtuu, niin silloin tietää suunnilleen, koska palaa takaisin. Tässä otettiin vain koko ajan testejä ja verikokeita. Pikkuhiljaa kurssi alkoi kääntyä ja parantua. Oli henkisti raskasta, kun ei tiennyt yhtään. Toisaalta taas kun tajusi, että olympialaiset menevät ohi, pääasia oli vain tervehtyä ja päästä sen yli. Oli positiivista päästä pelaamaan loppukaudesta, Rinne sanoo.
Sotshissa Rask auttoi upeilla esityksillään Leijonat pronssille Kari Lehtosen ja Antti Niemen täydentäessä maalivahtikolmikon. Kisojen seuraaminen pyyhki pois myös Rinteen pettymyksen.
– Olympialaisten väliin jääminen oli iso pettymys, mutta kun ne alkoivat, olin iso fani. Pelejä oli kiva katsoa, ja turnaus oli Suomelta mahtava.
Peliaika ansaittava myös MM-kisoissa
Rinne teki NHL-paluunsa pian olympiatauon jälkeen. Hän pelasi 15 vaihtelevasti mennyttä ottelua, muttei pystynyt enää nostamaan joukkuettaan pudotuspeleihin. Nashville Predatorsia seuran perustamisesta asti valmentanut Barry Trotz sai kenkää.
Vuosina 2009 ja 2010 MM-kisoissa Leijonien ykkösmaalivahtina torjunut Rinne oli heti valmis MM-kisoihin, kun kausi Predatorsin kanssa päättyi. Hänet nimettiin jo tämän viikonlopun Euro Hockey Tourin Ruotsin turnauksen kokoonpanoon, mutta vasta torstaiaamuna joukkueen vahvuuteen liittynyt NHL-apu seurasi Helsingissä pelatun Venäjä-ottelun vielä sivusta ja ottaa torjuntavuoron todennäköisesti lauantain Ruotsi-pelissä.
Suomen maalivahtitrio näyttää tällä hetkellä mielenkiintoiselta ja vakuuttavalta. NHL:ssä meritoituneen Rinteen lisäksi joukkueessa ovat Venäjää vastaan upean pelin pelannut Mikko Koskinen, joka nousi ensimmäisellä itärajan takana pelaamallaan kaudella yhdeksi KHL:n parhaista maalivahdeista sekä vasta 19-vuotias Juuse Saros, joka on muuttanut viimeisen vuoden aikana lähes kaiken koskemansa kullaksi.
– Nytkin nähtiin, että sillä osastolla on hyvää kilpailua niin kuin aina. Omat peliminuutit joutuu aina ansaitsemaan. Toivotaan, että kaikki starttaa hyvin. Itse pitää olla valmiina, Rinne toteaa.