Gibraltarvuorelta turistit tähyilevät etelään nähdäkseen Afrikan. Gibraltarilaiset itse katsovat hermostuneesta pohjoiseen ja Madridiin. Brexit-neuvotteluissa Gibraltarista on tulossa pelinappula. Neuvottelut uhkaavat tukkiutua kokonaan, kun Britannia ja Espanja kinaavat alueesta. Jopa sodasta on puhuttu.
Gibraltar on Britannian merentakainen alue. Siellä asuu hieman yli 30 000 ihmistä, suurin osa heistä on kansallisuudeltaan gibraltarilaisia tai brittejä. Sen sijainti on tietysti erinomainen Välimeren ja Atlantin yhtymäkohdassa.
Viime kesän Brexit-äänestyksessä 96 prosenttia Gibraltarilla äänestäneistä kannatti pysymistä EU:ssa. Se on toivonut itselleen erityisasemaa kirjaimellisesti EU:n kyljessä, mutta Lontoon alaisena.
Espanja puolestaan alkoi lobata Brysselissä Gibraltar-näkemystään heti, kun Brexit-äänet oli Britanniassa laskettu juhannuspäivän koittaessa Suomessa.
Diplomaattiarmada teki työnsä
Diplomaattiarmadan työ tuotti tulosta. EU:n 27 jäsenmaata aikovat vaatia sitä, että Britannian erottua EU:sta mikään Britannian ja EU:n välinen sopimus ei koske Gibraltaria, ennen kuin Britannia ja Espanja ovat sopineet Gibraltarista keskenään.
Tämä on suunnitelma, joka on tarkoitus hyväksyä osana EU:n neuvottelumerkkejä EU27:n kokouksessa tämän kuun lopulla. Se riemastuttaa Madridissa. Espanja saa linjauksesta lisävoimaa kädenvääntöön Lontoon kanssa.
– Näin me halusimme ja näin olemme sanoneet alusta lähtien, sanoo hallituksen tiedottaja Íñigo Méndez de Vigo.
Espanja menetti Gibraltarin Britannialle vuonna 1713 Utrechtin rauhassa osana Espanjan perimyssodan ratkaisuja.
Menetys kirpaisee yhä Espanjaa
Vajaan seitsemän neliökilometrin maakaistaleen menetys kirpaisee yhä. Moni Espanjassa ajattelee, että Gibraltar on vain siirtomaa, ei elimellinen osa Britanniaa. Espanja haluaa jylhästä kalliostaan tunnetun alueen – espanjalaisille El Peñon – takaisin itselleen.
Ja nyt EU on asettumassa kiistassa Espanjan taakse. Toisaalta se ei ole ihme. Espanja on EU-klubin merkittävä jäsen, kun Britannia kävelee vapaaehtoisesti ovesta ulos.
Uutistoimisto Reutersin haastattelemien EU-diplomaattien mukaan tunnelmat Brysselissä muuttuivat merkittävästi Brexit-äänestyksen jälkeen.
Kyse on ainakin pienestä poliittisesta maanjäristyksestä. Espanja on nimittäin vuosien mittaan koetellut EU:n kärsivällisyyttä, kun se on riidellyt Britannian kanssa Gibraltarin asemasta ja haitannut tai estänyt Unionin toimintaa.
"Britit eivät välittäneet"
– Britit eivät välittäneet tippaakaan Gibraltarista, ja he ovat itse luoneet tämän tilanteen. Kukaan (Brysselissä) ei syytä Espanjaa siitä, että he käyttävät tilannetta hyväkseen, eräs diplomaatti sanoi Reutersille.
– Britannian lähtö nostaa Espanjan EU-maiden eturiviin, ja tietyllä tavalla EU tunnustaa tämän hyväksymällä (Espanjan mahdollisuuden) veto-oikeuteen, analysoi tilannetta kansainvälisten suhteiden professori Emilio Sáenz-Francés Comillasin yliopistossa Guardian-lehdelle.
Britannian pääministeri Theresa May esitteli talvella Brexit-suunnitelmansa uutena auringonnousuna saarivaltiolle. Jättäessään Artikkeli 50 -erokirjeen EU:lle, hän ei sisällyttänyt siihen Gibraltaria.
Ainakaan vielä Mayta ei ole tästä arvosteltu kotimaassaan rankasti, vaikka asia on nostettu esiin.
Gibraltarilla arvostellaan Mayta
Gibraltarin edustaja Westminsterissä, kansanedustaja Clare Moody, kuitenkin sanoo, että Gibraltarin eli The Rockin – kuten sikäläiset sanovat – jättäminen pois erokirjeestä rohkaisi Espanjaa.
Se ei myöskään näytä olevan Lontoolle yhtä arvokas kuin Skotlanti ja Pohjois-Irlanti, joissa EU-jäsenyyden säilyttämistä myös enimmäkseen kannatettiin, Gibraltarilla ajatellaan.
"Epäoikeudenmukainen", "asiaton" ja "syrjivä", muun muassa näin kommentoi EU:n Gibraltar-näkemystä kallioniemialueen pääministeri Fabian Picardo.
Hänellä on ministerintuolissaan suhteellisen vankka selkänoja tässä asiassa. Vuonna 2002 kansanäänestyksessä 99 prosenttia gibraltarilaisista sanoi "ei" ajatukselle jakaa Gibraltarin itsemääräämisoikeus Britannian ja Espanjan välillä - vaikka läheisiä suhteita EU:hun siis halutaankin pitää yllä.
Espanja ja Britannia ovat riidelleet Gibraltarista välillä rajustikin.
Diktaattori Franco sulki rajan
Espanjan diktaattori Francisco Franco sulki maantieteellisesti helposti ylitettävän rajan 1969 (mitä nyt raja-alueella on lentokentän kiitorata, jonka takia reitti aina hetkeksi suljetaan siviili- ja Britannian sotilaslentoliikenteen takia).
Raja avattiin vasta 1980-luvulla. Pienempiäkin kärhämiä on ollut, ja muun muassa rajanylitystä on Espanja joskus hankaloittanut.
– Nuoruuteni elin täällä, kun raja oli (Francon määräyksestä) kiinni, ja suuri osa nuorista lähti tuolloin Britanniaan jatkamaan uriaan, ja valitettavasti olemme nyt takaisin lähtöruudussa, huokaili gibraltarilainen muusikko Philip Valverde uutiskuvatoimisto Aptn:n haastattelussa.
Espanjan toimissa ei ole mitään uutta, sanoo puolestaan gibraltarilainen liikemies Naresh Aidasani Aptn:lle.
– Espanja on aina löytänyt keinot saada haluamansa. Se haluaa estää koko EU:n ja Britannian välisen sopimuksen teknisellä kysymyksellä Gibraltarista, vaikka tämä tarina on yli 300 vuotta vanha.
Vauras Gibraltar houkuttelee
Hyvinvoiva Gibraltar houkuttelee niin rahoituspalveluilla, veroeduilla kuin turismilla. Se kuitenkin tarvitsee Espanjasta saapuvaa työvoimaa, maataloustuotteita ja muuta tavaraa, ja on riippuvainen EU:n sisämarkkinoista. Andalusia Gibraltarin lähellä puolestaan hyötyy alueesta yllä mainituin tavoin.
Britanniassa Union Jackin liehuminen Gibraltarilla on itsestäänselvyys, elleivät gibraltarilaiset toisin halua.
Britannian "kaksoisavain"-linjan mukaan neuvotteluja alueen itsemääräämisasemasta ei aloiteta ilman gibraltarilaisten suostumusta, eikä mitään sopimusta tehdä ilman, että niissä huomioidaan Gibraltarin etuja.
Konservatiivien entisen puoluejohtajan Michael Howardin mukaan May on jopa valmis sotaan Gibraltarin puolesta – aivan kuten Margaret Thatcher teki pääministerinä 1982 Argentiinan hamutessa brittiläisittäin Falklandin saaria.
"Näpit irti Gibraltarista!"
"Näpit irti Kalliostamme!", meuhasi otsikossaan kansallistunnon megafoni The Sun. Britannian parlamentissa kaikki puolueet ovat samaa mieltä otsikon viestin kanssa, vaikka moni ehkä muuten pitää Rupert Murdochin bulevardijulkaisua roska-astian korvikkeena.
Konservatiivipoliitikko Andrew Rosindellin mukaan Mayn ei pitäisi edes istua samaan pöytään Brysselin kanssa, jos Gibraltarista ei sovita. Työväenpuolueen Brexit-varjoministeri Keir Starmer puolestaan twiittasi, ettei Gibraltar ole "vaihtonappula".
Entiset maailmanvallat röyhistelevät mielellään voittoisaa menneisyyttään. Britannian parlamentissa puheissa onkin jo nostettu esiin muun muassa Sir Francis Drake. 1500-luvulla kuningatar Elisabet I:n valtuuttamana Drake merirosvosi muun muassa espanjalaisia laivoja.
– Kuten Francis Drake olisi sanonut, 'on aika lopettaa neuvottelut ja lyödä espanjalaiset’, konservatiivikansanedustaja Jacob Rees-Moog pauhasi The Sunille.
Vetääkö Lontoo Katalonia-kortin?
Ja jos satoja vuotta sitten kuolleesta piraatista ei ole enää apua, Britannia saattaa vetää pakasta Katalonia-kortin.
– Vai haluaa Espanja Gibraltarin? Ehkä meidän pitää tunnustaa Katalonia, Brexitiä kannattaneen Leave.EU-järjestön twiitti pohdiskeli.
Espanjaan kuuluva Katalonia on piikki Madridin lihassa. Itsehallintoalueella on vahva halu itsenäistyä, joskaan enemmistö siellä ei sitä ainakaan tällä hetkellä kannata.
Toinen asia kokonaan on, kuinka vahva kortti Katalonian itsenäisyyden tukeminen lopulta olisi. Muualla EU:ssa Katalonian omaa tietä ei juuri tueta, vaikka Katalonia on vahvasti EU-henkinen, ja haluaisi itsenäisenä liittyä EU:hun.
Brexit-äänestyksen jälkiaallossa itsenäisyyttä kaipaillaan myös Skotlannissa, joka on osa Yhdistyneitä kuningaskuntia.
Ehkä - Espanja skottien itsenäisyydestä
Kuinka ollakaan, Espanja on suunnannut katseensa Ylämaan nummille. Aiemmin Madrid on vastustanut Skotlannin mahdollista itsenäistymistä. Ei enää – ehkä.
– Ainakaan lähtökohtaisesti en näe, että estäisimme sitä (itsenäisen Skotlannin mahdollista liittymistä EU:hun), Espanjan ulkoministeri Alfonso Dastis sanoo El País -lehden haastattelussa.
Hän tyrmää vertailun Skotlannin ja Katalonian välillä.
– Skotlannissa oli lakien sallima kansanäänestys. Espanjassa (nykyinen) perustuslaki ei sitä (Katalonian mahdollista kansanäänestystä) salli.
Potut pottuina.
Riidassa 300 vuottakin voi olla lyhyt aika, ja pieni asia voi vaikuttaa koko Eurooppaan.