Riikka Sikkilän ja Ari Kanasen perheessä käy kova vilske. Esikoinen Nino, 5, touhuilee omiaan ja kolmevuotiaat kolmostytöt Minja, Peppi ja Tytti ovat omissa leikeissään.
– Syömään ollaan juuri alkamassa, jutellaan paremmalla ajalla, huikkaa Riikka Sikkilä eteisestä.
Nyt noita parempia aikoja jo löytyykin, toisin oli alussa.
– Olihan se melkoinen yllätys, että sieltä tulikin kolme yhden sijaan! Kun ultrassa näkyi kolme vauvaa, ajattelin ettei voi olla totta! muistelee Riikka.
Hän ei ollut koskaan haaveillut suurperheestä. Kun esikoinen Nino oli syntynyt, perhe toivoi vielä yhden lapsen, Ninolle leikkikaverin.
– Vielä ajattelin, että jospa sieltä tyttö tulisi, kun oli nimikin jo valmiina, Peppi, kertoo Riikka.
Neuvolassa ultran jälkeen tunteet olivat ristiriitaiset.
– Ajattelin että tämän täytyy olla virhe. Sitten tuli pelko mukaan, ajattelin että synnytykseen ja raskauteen sisältyy paljon riskejä, pelkäsin kuinka kaikki oikein sujuu, muistelee Riikka.
Kahdessa vuodessa neljä lasta
Raskausaika meni lopulta yllättävän hyvin.
– Halusin olla työelämässä mahdollisimman pitkään. Tuntui että helpommalla pääsi töissä kuin kotona taaperon kanssa, muistelee ensiavussa kolmivuorotyössä työskentelevä Riikka.
Kolmosilla on ikäeroa esikoiseen alle kaksi vuotta. Kahden vuoden sisällä Riikasta tuli siis suurperheen äiti.
– Koko ensimmäinen vuosi kului jonkinlaisessa sumussa. Jälkeen päin olen katsellut valokuvia, onneksi on niitä muistoina, nauraa Riikka.
Kolmosen syntymä oli sekin melkoinen show, koska riskien vuoksi kolmoset syntyvät aina yliopistosairaaloissa.
- Se oli kuuma juhannusviikko. Meidän piti ajaa autolla Kuopioon, koska Oulussa oli vauvateho täynnä. Kuopiossa tehtiin sektio ja kaikki sujui oikein hyvin, kertoo Riikka.
Kotiin päästyä alkoi taiteilu: miten syöttää ja hoitaa kolmea vauvaa yhtä aikaa, kun kodissa on vielä toinen pieni, alle kaksivuotias.
– Olihan se aikamoista rumbaa, huokaa Riikka.
Välillä sairaalaöitä
Kolmosten ja uuden suurperheen hoitoon paneutuivat vanhempien lisäksi sukulaiset ja kunnallinen kotipalvelu.
– Se oli täysin kellotettua arkea. Vauvat piti syöttää kolmen tunnin välein ja siinä oppi kaikenlaisia kikkoja, kuten sitterit ja pyyhekääröt, joihin maitopullot nojasivat.
Välillä sairaalakin auttoi.
– Tytöt olivat lastenosastolla muutaman yön ja hoitajat syöttivät heitä, että saimme nukkua välillä, kertoo Riikka.
Riikka palasi töihin, kun tytöt olivat puolentoista vuoden ikäisiä.
Nyt arki rullaa jo hyvin.
– Ollaan selvitty oikeastaan aika hyvin. Tilanteet muovaavat ihmistä eikä enää tarvitse keittiön katosta ketsuppeja siivota, kun lapset ovat jo vähän isompia, nauraa Riikka.
Suurperhe ei ollut koskaan Riikan haave, mutta nyt se on totta.
– Mitään en antaisi pois ja olen nyt todella tyytyväinen tähän perheeseeni, sanoo Riikka.