Näitähän sattuu - kipsilevyseinään oli tullut reikä. Viereisen oven kahva oli päässyt iskeytymään siihen vauhdilla ja jälki oli huolestuttavan näköistä.
Itse asiassa tällaisen korjaaminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulisi. Reikä tutkitaan ja sahataan sitten sen ympäriltä pois neliömäinen kappale, jota mallina käyttämällä sahataan jostain sopivasta kipsilevyn palasesta saman kokoinen paikka – ruuvataan se seinälevyn takapinnalle asetettuihin tukilappuihin, kitataan ja maalataan koko seinä uusiksi. Paikkaus jää oikein tehtynä täysin näkymättömiin.
Reiska tunnusteli ensin sormella, kuinka pitkälle levyn taustakartonki oli repeytynyt ja piirsi sitten sen perusteella seinään riittävän suuren suorakaiteen, joka ylsi terveelle ja ehjälle levylle asti.
Pala sahattiin irti seinästä. Se laitettiin varakappaleen päälle malliksi paikkapalasen sahaamista varten. Varakappaleesta leikataan suorakaide, joka on joka reunasta viisi senttiä tulevaa paikkapalasta suurempi.
Tähän uuteen palaseen piirretään nyt – edelleen tuota samaa mallia käyttäen - täsmälleen sen kokoinen kappale. Viilletään varovasti sopivalla veitsellä viivoja pitkin levyn läpi melkein kartonkiin asti, mutta varotaan puhkaisemasta kartongin pintaa.
Kun tämä on tehty, taitetaan ja kopistellaan varovasti reunoille jääneet, viiden sentin levyiset suikaleet pois.
Näin syntyy täsmälleen paikattavan reiän kokoinen kappale, jonka ympärillä on, tavallaan saumausnauhana, tuo viiden sentin levyinen "paperikaulus."
Tässä on ajatuksena se, että kun paikka kiinnitetään aukkoon, sen ympärille ei jää sellaisia paksuja makkaroita kuin kävisi saumanauhaa käytettäessä. Seinän kittaus ja maalaus ovat huomattavasti helpompia ja lopputulos siistimpi!
Ennen paikan kiinnittämistä Reiska kiinnitti reiän reunoihin ja keskelle, levyn takapinnalle 12 mm paksut vanerisuikaleet. Itse paikka ruuvattiin sitten kipsilevyruuveilla kiinni näihin vahvikkeisiin. Keskimmäistä vahviketta ei välttämättä tarvittaisi näin pienessä paikassa, mutta kun se oven kahva tulee luultavasti kajahtamaan siihen kohtaan jatkossakin.
Paperikauluksen alle levitettiin kittiä, painettiin se siihen kiinni, levitettiin tasainen kittikerros koko paikan ja kauluksen yli, annettiin kuivua ja hiottiin tasaiseksi. Tämä käsittely uusitaan niin monta kertaa, että paikkaa ei enää voi erottaa muusta seinästä. Sen jälkeen maalataan koko seinä.
Tällä kertaa maalaaminen aloitettiin rajaamalla katto ja oven puoleinen nurkka rajaustyökalulla. Raoksi säädettiin noin 20 mm. Jalkalistoja ei nyt irrotettu, joten myös ne rajattiin samalla työkalulla. Sen sijaan toisen nurkan kohdalla seinä maalattiin loppuun saakka, koska se on olohuoneeseen rajoittuva ulkonurkka.
Varsinainen seinäpinta maalattiin tavalliseen tapaan telalla, yhdensuuntaisin, pystysuuntaisin, ylhäältä alas suuntautuvin vedoin, yläpäässä hiukan keventäen. Sähkörasiat oli luonnollisesti tehty jännitteettömiksi sulake irrottamalla ja niiden muovi kuoret irrotettu ennen työhön ryhtymistä.
Lattian suojaamiseen Reiska käytti nyt uutta, kontaktimuovimaista suojakalvoa. Siinä on toisella puolella hentoinen liima, jolla se tarttuu lattiaan ja pysyy hyvin paikallaan, mutta lähtee myös aikanaan helposti irti.
Kannattaa muistaa, että sisätiloissa tapahtuvissa maalauksissa on suotavaa pyrkiä viilentämään maalattava huonetila ennen työn aloittamista mieluiten +10 - 15 asteeseen. Se lisää huomattavasti marginaalia työskentelyajalle ja pinnasta tulee nätimpi, kun se ei kuivu liian nopeasti.