Puulla saa sisätilaan kaunista ja lämmintä jälkeä. Remontti-Reiskaa pydettiin rakentamaan vahalla sävytetty pystypaneeli kipsilevyistä tehdyn väliseinän päälle, joka oli aikaisemmin päällystetty lasikuitutapetilla -
hyvä ja kestävä materialihan sekin on, mutta lämpimästä tunnelmasta ei voi paljon puhua... Seinän eteen oli sijoitettu komea kirjahylly ja vaikka paneelin voikin asentaa yhtä hyvin vaakaan tai viistoon kuin pystyynkin -
tai vaikkapa yhdeistellä näitä kaikkia - tässä tapauksessa asukas piti pystypanelointia sopivimpana.
Vanhat listat oli tietysti ensimmäiseksi poistettava. Sen jälkeen Reiska koputteli seinää löytääkseen seinän runkotolpat levyn takaa: niihin tulivat naulattaviksi paneelin vaatimat, vaakasuorat koolausrimat. Kun runkotolppien paikat olivat selvillä, ne merkittiin seinään kynällä pitkää vatupassia viivottimena käyttäen. Näitä lattiasta kattoon yltäviä viivoja avuksi kun paneeleja myöhemmin naulataan kiinni. Tämä on tärkeää erityisesti kun Reiska käyttää naulaamiseen painepyssyä. Se on niin väkevä värkki ettei naulaaja huomaa, vaikka hakanen sujahtaisi tolpan ohi. Vasaralla tehden tästä ei ole niin suurta vaaraa, mutta turhaahan naulaa on ensin tyhjään lyödä...
Samalla katsottiin myöskin se, ettei seinän sisällä kulkenut mahdollisia sähkövetoja - vesijohdoista saa vahingon sattuessa aikaan vielä kamalampaa jälkeä, mutta niitähän tässä oleskelutilan seinässä ei ollut. Terve
perusolettamus on se, että sähköjohto tulee pistorasiaan aina suoraan ylä- tai alapuolelta.
Seinän pituus mitattiin ylhäältä ja alhaalta ja rimat sahattiin oikeaan mittaan sen mukaisesti. Reiska mittasi sopivan rimajaon - tässä 270 cm korkeassa seinässä siksi tuli noin 54-55 cm. On hyvä pyrkiä jakamaan seinä
noin 60 cm:n jaolle. Yksi rima kiinnitetään katon- ja toinen lattianrajaan. Rimana Reiska käytti 15 x 45 mm tavaraa.
Rimojen on hyvä olla täsmälleen vaakasuorassa varsinkin silloin, kun naularivit jäävät näkyviin. Tässä näin ei ollut vaan käytettiin piilonaulausta pontteihin, mutta silti Reiska teki homman säntillisesti - kukin rima kiinnitettiin ensin keskikohdasta ja sitten se oli helppo vatupassin kanssa asetella millilleen oikein, ja kiinnittää sen jälkeen muiden runkotolppien kohdalta.
Seinässä oli pari pistorasiaa. Näiden ylä-ja alapuolelle Reiska kiinnitti samasta rimasta kappaleet, joihin voidaan naulata mahdollisesti katkaistavaksi joutuvien paneelilautojen päät. Sähkömies kävi myös paikalla ja asetti rasioille sopivat korotusrenkaat, joilla rasiat nostettiin tulevan seinäpinnan tasalle. - Näihin ei tee-se-itsemiehellä ole sitten asiaa mennä sorkkimaan.
Paneelilaudat oli vahattu valmiiksi - tällä tavaralla kuivumisaika oli yön yli. Asukas oli tehnyt hommaa ennenkin ja osasi asiansa: hyvin vähän vahaa siveltimeen ja paljon voimaa ja painoa vetoon: vahaaminen ei ole
vesivärimaalausta vaan siinä aine oikein hangataan kaikkiin näkyviin puun osiin.. Superlon-siveltimellä vetojen jäljetkin sopivasti häipyvät.
Reiska aloitti lautojen kiinnittämisen seinän vasemmasta reunasta. Jo ensimmäisiin lautoihin oli mitattava sähkörasian reikien paikat. Kohta mitattiin ja merkittiin lautaan, ja pistosahalla leikattiin reikä lautaan.
Urosponttikin sahattiin tästä ensimmäisestä laudasta pois, sillä se tuli nurkkaa kohden.
Reiskan tässä käyttämä menetelmä olikin hiukan poikkeava: yleensähän edetään urospontti edellä. Reiskalla oli kuitenkin käytettävissään pikkuinen, hyvin pienikärkinen listanaulain ja sillä oli paljon kätevämpää tehdä piilonaulaus naarasponttiin.
Loppusilauksen uudelle seinälle antoivat tyylikkäät listat.
(JKA 12.10.)