Remontti-Reiska tapetoi lastulevyseinän

Ensimmäinen, helpoin ja varmasti toimiva on se, että hiotaan lastulevyn pinta, maalataan avoraot tapetin pohjavärin mukaan valitulla sävyllä, tapetoidaan yli ja kun tapetti on kuivunut paikalleen, leikataan raot siististi auki. Raon maalaamiseen käytetty värisävy saa olla hivenen vaaleaan päin, sillä rakohan jää kuitenkin aina varjoon verrattuna tapetin pintaan. Vaikka raot jäävät auki, se ei oikein valitulla sävyllä maalattuna suinkaan häiritse vaan – hiukan yllättäen – antaa seinälle pikemminkin tiettyä ryhtiä ja ilmettä.

Tämä on ainoa varma keino saada tapetti pysymään ehjänä. Moni on yrittänyt kitata rakoja umpeen ja vetää päälle lasikuitu- tai paperinauhan, mutta ennemmin tai myöhemmin tapetti tuppaa repeämään siltä kohtaa. Jos raoista on välttämättä päästävä eroon, seinän voi pinnoittaa 6 mm saneerauskipsilevyllä, nauhoittaa ja hioa saumat, pohjamaalata ja tapetoida sitten normaaliin tapaan.

Tapetointi aloitetaan normaaliin tapaan merkitsemällä seinään täsmälleen pystysuora, ohut pilkkuviiva 52 - 53 cm päähän lähtönurkasta ja asettamalla ensimmäisen vuodan etenevä reuna sen mukaisesti. Tällä kertaa siihen sattui levyjen välinen rako ja kun se todettiin pystysuoraksi, oli helppo käyttää sitä apuviivan asemesta. Pistorasiat ja valokatkaisijat on tehtävä jännitteettömiksi poistamalla sulake sulaketaulusta.

Tapetti oli kuitukangastapettia, jota ei tarvitse liisteröidä ja antaa vettyä erikseen: liimaa tai liisteriä levitetään suoraan seinään ja tapetti nostetaan seinälle suoraan rullalta. Tällaisen tapetin käytössä kätevä apuväline on tavallinen kukkalaatikko, jossa tapettirulla voi pyöriä vapaasti. Se nostetaan seinän viereen ja kun tapettia nostetaan rullalta katonrajaan, laatikko pitää sen irti liisteröidystä seinästä. Saumoista yli pursunnut liima pyyhitään heti tuoreeltaan pois kostealla, väriä päästämättömällä rätillä.

Yksi seinistä päättyi ovenpieleen. Tässä tapauksessa Reiska leikkasi ensin rullasta oikean korkuisen vuodan, kiinnitti sen seinään, halkaisi vuodan raon reunaa pitkin ja paineli reunan tapetointisulalla rakoon.

Jos seuraava seinä olisi ehjä, sen puolelle piirrettäisiin vatupassin avulla lähdöksi uusi apuviiva, jonka etäisyys nurkasta määräytyisi vuodasta jäljelle jääneen suikaleen leveyden mukaan. Tämä tehtäisiin kuitenkin siten, että vatupassin reuna voitaisiin painaa nurkassa olevan raon pohjaan.

Nurkkia lukuun ottamatta levyjen väliset raot siis jäävät tapetin alle. Kun tapetti on kuivunut, ne leikataan auki raon molempia reunoja pitkin. Jos on kiire ja raot pitää välttämättä avata ennen kuivumista – syyn on oltava hyvä, sillä suositeltavaa tämä ei ole – käytetyn veitsen on oltava erittäin terävä ja leikkaajan todella varovainen.

Toinen, mielenkiintoiselta kuulostava toteutus lastulevyseinän tapetoinnissa kuuluu olevan sellainen, ettei rakoja avatakaan vaan tehdään niiden kohdalle hienon hieno viilto. Tämä ei sovellu paperi- ja vinyylitapeteille, joissa liisteri levitetään tapetin takapintaan eikä seinään; sellaisissahan liisteri kuivuessaan vetäisi reunat hyvinkin rumille kupruille raon sisälle. Sen sijaan non-woven -tyyppisille tapeteille sitä kannattaisi hyvinkin kokeilla – jos jälki ei miellytä, raot voi myöhemmin aina avata edellä kuvatulla tavalla.

(JKA 1.12.2006)