Vaalean sininen paperitapetti oli paksua ja hyvän tuntuista. Reiska lähti liikkeelle mittaamalla seinälle jaon, joka osoitti 11 vuotaa tarvittavan; kukin pituudeltaan 265 senttiä. Työtä helpotti huomattavasti se, että tällä kertaa kuviokohdistuksesta ei tarvinut välittää.
Niinpä vuodat oli helppo leikata kerralla oikeaan pituuteensa. Yläpäähän tehtiin pieni merkki ja sitten Reiska tappoi vuotanipun kiertymistaipumuksen - leikattu vuotahan pyrkii oitis kiertymään takaisin rullalle. Tämän Reiska hoiti pyörittelemällä sitä tovin "vastakarvaan" ja silittelemällä näin syntynyttä rullaa suostuttelevasti. Tässä on oltava varovainen, ettei rullaa tule samalla litistettyä.
Nurkassa tapetinvetäjän kiitos seisoo
Tapetointipöydässä on tärkeintä riittävä pituus: vähintään huoneen korkuinen. Satunnaiselle tapetoijalle käy hyvin kaupasta saatava pahvinen kertakäyttömalli, mutta paras alusta on kyllä tehdastuore, leikkaamaton lastulevy. Se on varmasti suorasivuinen ja - kulmainen. Uudisrakennuksellahan semmoisen löytää helpostikin, mutta kerrostaloasukkaan ei kannattane tätä varten lähteä puutavaraliikkeeseen...
Ennen työhön ryhtymistä on syytä vielä kerran tutkia avaamattomien pakettien etiketit. Kaupassahan tämä tietysti pitäisi hoitaa, mutta varmuus on paras... Rullien on oltava samaa painosta, ettei seinään tule yllättäviä sävyeroja. Etikettiin on merkitty myös tiedot materiaalin valon- ja kosteudenkestävyydestä.
Pohja oli hyvä ja vaalea, joten nyt riitti kun irroteltiin seinästä pahimmat epätasaisuudet. Asukkaan raaputellessa näitä irti Reiska liisteröi vuodat; paksuudesta ja huoneen lämpötilasta riippuen niiden on annettava turvota 5 - 7 minuuttia. Etukäteen ei kannata ahnehtia, ettei liisteri pääse kuivumaan ennnen aikojaan - hyvä konsti pitää vuodat kosteina on panna ne tilapäisesti säilöön mustaan jätesäkkiin odottamaan vuoroaan.
Liisteri oli valmistettu jo edellisenä iltana. Kyllähän ohjessa sanotaan, että kaksi, kolme minuuttia riittäisi - mutta sitä parempaa ja tasaisempaa siitä tulee, mitä aikaisemmin satsin laittaa muhimaan.
Vuodat Reiska liisteröi aina erityisen huolellisesti reunoista. Vuotaahan liikutellaan vielä seinällä kun se on siihen nostettu, ja reunoistaan liukas vuota liukuu parhaiten.
Aloitusviivan Reiska piirsi vatupassin avulla siten, että tämä nurkimmainen vuota taipuu nurkan yli toiselle seinälle parin sentin verran. Nurkka on harvoin täsmälleen pystysuora edes kerrostalossa - näin mahdolliset epätäsmällisyydet saadaan piilotettua.
Paria senttiä enempää tapettia ei kuitenkaan saa nurkan yli vetää; se kutistuu kuivuessaan ja silloin nurkkaan syntyy hyvin ruma "oikaisu", joka takuuvarmasti repeää hyvin nopeasti.
Nykyään vain puskusaumaa
Pistorasioista ja valokatkaisijoista oli tietysti virrat katkaistu kiertämällä vastaavat sulakkeet irti taulusta. Jos sähköä tarvitaan, se on tuotava paikalle jatkojohdolla jostain muualta.
Kun sitten jatkettiin sen nurkan yli, Reiska merkitsi taas hyvän aloitusviivan - nyt sen kapean kaistaleen päälle. Aloituksessa tapettien reunat siis tulevat hiukkasen päällekkäin. Tällä tavalla vuodat tulevat tarkasti pystysuoraan myös tällä seinällä, eikä alta jää paistamaan paljasta seinäpintaa.
Nykyisin tapetit valmistetaan jokseenkin aina puskusaumaa ajatellen. Reunat tiukataan vastakkain kunnes tullaan seinän viimeiseen vuotaan; se leikataan joko valmiiksi seinälle nostettuna tai jo ennen liisteröintiä, kuivana jos niin haluaa.
Mukavimmin vuodan nostaa seinälle sillä tavalla liisteripuolet vastakkain taitettuna, että yläpuoli on hiukan pidempi. Kun semmoista vuotaa ravistaa kevyesti, alapuoli irtoaa ja lopsahtaa nätisti tapetoijan käden ulottuville. Vuota taputellaan kevyesti kiinni seinään, työnnellään varovasti kämmenellä painaen kiinni naapuriin ja kun se on oikein, harjataan lujasti paikalleen pitkillä, ylhäältä alas ja sivuille suuntautuvilla vedoilla.
Pistorasioiden kohdat Reiska tapetoi yli ja avasi sitten tapetti veitsellä. Tämän voi huoleti jättää siihen kunnes vuota on jo ehtinyt kuivua; kuivaa ja kireää tapettia leikkaa huomattavasti siistimmin kuin märkää ja velttoa.
Saumoista tursuava liisteri on pyyhittävä pois tuoreeltaan. Valmistajien vakuutteluista huolimatta se ei kuivuttuaan muutu näkymättömäksi. Siksi käsillä pidetään koko ajan ämpärillinen puhdasta vettä sekä puhdas, väriä päästämätön riepu.