Vaalean sininen paperitapetti oli paksua ja hyvän tuntuista. Reiska lähti liikkeelle mittaamalla seinälle jaon, joka osoitti 11 vuotaa tarvittavan; kukin pituudeltaan 265 senttiä. Työtä helpotti huomattavasti se, että tällä kertaa kuviokohdistuksesta ei tarvinut välittää.
Niinpä vuodat oli helppo leikata kerralla oikeaan pituuteensa. Yläpäähän tehtiin pieni merkki ja sitten Reiska tappoi vuotanipun kiertymistaipumuksen - leikattu vuotahan pyrkii oitis kiertymään takaisin rullalle. Tämän Reiska hoiti pyörittelemällä sitä tovin "vastakarvaan" ja silittelemällä näin syntynyttä rullaa suostuttelevasti. Tässä on oltava varovainen, ettei rullaa tule samalla litistettyä.
Nurkassa tapetinvetäjän kiitos seisoo
Tapetointipöydässä on tärkeintä riittävä pituus: vähintään huoneen korkuinen. Satunnaiselle tapetoijalle käy hyvin kaupasta saatava pahvinen kertakäyttömalli, mutta paras alusta on kyllä tehdastuore, leikkaamaton lastulevy. Se on varmasti suorasivuinen ja - kulmainen. Uudisrakennuksellahan semmoisen löytää helpostikin, mutta kerrostaloasukkaan ei kannattane tätä varten lähteä puutavaraliikkeeseen...
Ennen työhön ryhtymistä on syytä vielä kerran tutkia avaamattomien pakettien etiketit. Kaupassahan tämä tietysti pitäisi hoitaa, mutta varmuus on paras... Rullien on oltava samaa painosta, ettei seinään tule yllättäviä sävyeroja. Etikettiin on merkitty myös tiedot materiaalin valon- ja kosteudenkestävyydestä.






