Reiskalla on ollut tapana aina ennen lattian laatoituksen aloitttamista latoa ensin laatat paikalleen ja katsoa, kuinka jako istuu kohdalleen. Tämä helpottaa kovasti työnkulun suunnittelemista. Tämä korostui varsinkin uudessa talossa, jossa laatoitettavana oli kolmen huoneen yhdistelmä: kodinhoitohuoneen, saunan ja pesuhuoneen - joka sekin lisäksi L-mallinen.
"Kuivaladonnan" avulla selviää se, millaisella palalla on hyvä lähteä liikkeelle ja mistä kohdasta; ei kannata suunnitella jakoa, joka edellyttäisi johonkin reunaan lastunohuita laatansuikaleita.
Muistattehan liikkua varovasti uuden vedeneristyksenne päällä! Lattialämmitys suljettiin jo pari päivää ennen sen tekemisen aloittamista - se pidetään edelleen pois kytkettynä.
Ladontajärjestyksen selvittyä Reiska ampui sen mukaisesti lattiaan värilangalla apuviivan ja sitten toisen täsmälleen suoraan kulmaan sitä vasten. Lisäviivoja kannattaa läpsäyttää muuallekin jotta niiden avulla voidaan seurata, että laatoitus varmasti etenee suunnitelman mukaisesti.
Laasti sotketaan isoon, tukevaan ämpäriin porakoneen sekoitusterällä tai vaikka käsipelillä - kannattaa lukea ohjeet tarkasti purkkien ja säkkien kyljistä. Laasti levitetään isohampaisella kammalla siten, että lattiapinta on kokonaan laastin peitossa kun laatta painetaan siihen kiinni. Mitä paksumpi laatta, sitä isohampaisempi kamman on oltava. Kovin suurta alaa ei kannata peittää etukäteen, koska laasti kuivuu ripeästi. Laatta kyllä saattaa näennäisesti tarttua siihen, mutta todellisuudessa jää siihen vain löysästi.
Reiska käytti laattoja, jotka oli kiinnitetty toisiinsa eräänlaisella verkolla. Työ eteni nopeammin, mutta jokainen laatta oli silti erikseen taputeltava kiinni - niitä ei siis saa vain lätkiä paikalleen sen kummemmin viimeistelemättä.
Tärkeät kaivonkannet
Reiska suosii kaivonkansina rustumattomasta teräksestä valmistettuja, neliömäisiä kansia joiden kaulus on mahdollisimman pieni. Vesi pääsee paremmin kaivoon, varsinkin kun nämä on muotoiltu valmiiksi keskustaan viettäviksi - muovisissa kansissa tilanne on useimmiten juuri päinvastainen, jolloin kaivon ympärille jää eräänlainen vesipesä.
Kannet kiinnitetään huolellisesti: laastia levitetään sekä lattiaan että kannen alapintaan. Kyseessähän on tavallaan reunakappale, jolloin on tärkeä pitää huoli siitä, ettei se päälle astuttaessa painu. Painettuaan kannen paikalleen Reiska käänteli kappaletta sillä tavalla, että sen reunat olivat varmasti laattarivien suuntaiset ja alta pursui vähän laastia ulos; se osoitti, että tavaraa oli riitävästi. Ylimääräiset laastit pyyhittiin tuoreeltaan pois.
Laatoitustyössä kannattaakin pitää koko ajan käsillä puhdasta vettä ja karkea sieni, jolla jäljet saadaan siistittyä ennen kuin laasti ehtii jämähtää paikoilleen. Silloin sen siivoaminen on jo huomattavasti hankalampaa.
Moni aloittaa laatoituksen teon kaivosta eli lähtee siitä ehjillä laatoilla. Reiska ei pidä tätä olennaisen tärkeänä, mutta pitää omille tottumuksilleen parempana laskea laattajako seinistä alkaen - sinne joko ehjät laatat tai kunnollisen leveät palaset - ja leikellä kaivon ympäristön sitten pikkupalasista. Siistiä ja mukavaa pikkunäpertelyä vauhdikkaamman latomisen mausteeksi.
Viemäriputket mitattiin ja piirrettiin laatan pintaan oikeanlaiset kaaret. Nämä napsittiin varovasti muotoonsa kunnollisilla pihdeillä. Ei kannata ahnehtia vaan lohkaista vain kynnenverta kerrallaan. Kun joudutaan kaventamaan laattoja, paras työkalu on kunnollinen laattaleikkuri (ei ole kovin kallis työkalu tämäkään.) Samaa värkkiä voi käyttää kun leikataan vinoja seiniä vasten tulevien rivien laattoja.
Valmiiksi laatoitetun lattian on annettava seistä vähintään kolme päivää, ennen kuin sen päälle voidaan mennä kävelemään - tai konttaamaan, sillä seuraava työvaihehan on saumaus.
Jos kiinnityslaastin sekoittaminen vaatti paneutumista, vielä tarkempana pitää olla saumamassan sotkemisessa. Se sekoitetaan yleensä aina kahdesti: ensin itse massan saamiseksi aikaan ja sitten kymmenen minuutin seisottamisen jälkeen uudelleen. Näin varmistetaan se, että kaikki ne tärkeät (ja huolella valitut) väripigmentit varmasti liukenevat massaan.
Massaa kaadetaan lattialle ja levitetään sopivankokoisella kumilastalla - leveällä, jos kysymys on lattian tai isojen seinäpintojen saumaamisesta - käsivarren mittaisin vedoin viistoon samojen yli: siis 45 asteen kulmassa molemmin puolin. Tässä nyt oikein todella koetetaan painaa massaa kunnolla sauman pohjaan asti! Kun täydet saumat ovat sitten levähtäneet jonkin aikaa (tarkasta ohje ja sisälämpömittarisi!) pestään lattia kostealla sienellä. Vettä ei kannata lotrata hulvattomasti, jottei jo kuivumisensa aloittaneen sauman pinta irtoa ja sotke lattiaa uudelleen - jos työ on tehty hyvin, oikean työtavan huomaa ja oppii kyllä heti ensimmäisillä vedoilla.
Lopuksi saumat voi vielä viimeistellä painelemalla sopivanmallisella, pienellä puutikulla. jotta se painuu hiukan laatan pintaa syvemmälle. Seinissä tämä on yleinen käytäntö; lattiassa se voi olla hiukan hankalampaa.
Ensimmäisen pesun ja saumojen viimeistelyn jälkeen annetaan pintojen kuivua pölykuivaksi - sopiva ajankohta on taas helppo havaita - ja viimeiseksi vielä kiillotetaan pinta puhtaalla, väriäpäästämättömällä kankaalla.