"Rehtorin mukaan jotkut lapset vain ovat sellaisia, että heitä kiusataan" – suomalaiset paljastivat koulukiusaamiskokemuksensa

Lukijoiden tarinat: Näin minua kiusattiin

"Minua kiusattiin eskarista alkaen siihen asti, että muutin pois koko paikkakunnalta 16-vuotiaana. Kiusattiin haukkumalla, syrjittiin ja jätettiin pois porukasta, selän takana juoruttiin. isolla porukalla tultiin haukkumaan ja tönimään. Liikuntatunnit ja ryhmätyöt olivat ikävimpiä, kun kukaan ei halunnut samaan joukkueeseen kanssani, tai samaan ryhmään. Kotona kerroin asiasta kyllä. Vanhempani soittivat useita kertoja koululle, kävivät koululla, soittelivat kiusaajien vanhemmille ja niin edelleen.

Koulun osalta asialle ei tehty yhtään mitään, ja koulun rehtori totesi vanhemmilleni, että jotkut lapset ovat vain sellaisia, että heitä kiusataan joka paikassa, vaikka menisi toiseen kouluun tai toiselle paikkakunnalle. Rehtori totesi, ettei asialle voida tehdä mitään. Eikä sille tehtykään. Välituntivalvojat katsoivat muualle, kun ihan selvää kiusaamista/tönimistä/lyömistä koulussa tapahtui. Jos yritti olla sisällä, että saisi olla rauhassa, välituntivalvojat olivat skarppina ja käskivät mennä ulos."

"Kiusaaminen on jättänyt elinikäiset jäljet. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, pahimmin 3-9 luokalla. Opettajat eivät puuttuneet ja väittivät, että olen liian herkkä. Äiti puuttui asiaan, mutta se ei vaikuttanut kouluun. Lopulta lintsasin. No, pahin kiusaaja tuli amikseen, mutta kerroin koululle, sanoivat, että jos hän alkaa yhtään kiusata, niin he heittävät kiusaajan ulos.

"Minua kiusattiin. Lähinnä haukkumista ja ulkopuolelle jättämistä. Ei minulla varsinkaan yläasteen lopulla ollut yhtään kaveria. En puhunut kotona, purin hammasta ja uppouduin omaan taiteen satumaailmaan. Myöhemmin tämä on näkynyt itsetunto-ongelmina."

"Silloin, kun vuosia vuosia, vuosia sitten olin koulussa, ei koulukiusaamisia tunnettu. Yhdellä paikkakunnalla koko luokka kiusasi toisiaan (luokan sisällä), ja istuimme kaikki jälki-istunnossa. Minua on kiusattu, mutta eihän niistä kerrottu. Ehkä oli muutenkin liikaa tapahtumaa kotona, eli kiusaaminen oli asia.

Osuin ihan vasta muutama vuosi lehteen, jossa puhuttiin introvertista ja ekstrovertista ihmistyypistä, ja silloin kolahti! En ollut edes ajatellut asiaa, mutta äitini kuoleman jälkeen olin vetäytynyt koulussa ja päädyin iltalukioon, jossa oli rauhallisempaa. Kun olen katsastellut elämääni, olen havainnut olevani vetäytyvä. Syitä en tarkalleen tiedä, jaksa tai halua muistaa. Toivon, että nuoret osaavat ilmaista itseään paremmin tänä päivänä."

"Ala-asteen 4. luokalla minua kiusattiin, heiteltiin kivillä ja lumipalloilla."

"Olin hieman pullukka, ja leikin joskus erään kehitysvammaisen pojan kanssa joka seisoi usein välituntisin yksin seinän vieressä. Minua kiusattiin jonkun verran."

"Ala-asteella, yläasteella ja vielä lukiossakin kiusattiin. Eipä siihen pahemmin puututtu, vaikka asiasta tiedettiin. Ajan myötä kiusaamisen muoto vain muuttui. Kyllähän niitä kiusaajia löytyy niin korkeakouluista kuin työpaikoiltakin."

"Kiusattiin todella paljon, kun olin köyhästä perheestä ja kuljin sisarusten vanhoissa vaatteissa. Huudeltiin, revittiin vaatteista eikä minun kanssani leikitty. Tilanne muuttui, kun vaihdoin toiseen kouluun kymmenvuotiaana."

"Meillä ala-aste oli rauhallinen paikka, niin ei siellä oikein kiusaamista näkynyt. Tietenkin pientä ilkkumista sinne sun tänne, jotkut ovat herkempiä semmoisille. Yläasteella sitten maailma oli ihan toinen. Itseäni ei ole kiusattu, mutta kyllä sitä näki varsinkin, kun meidän koulussa oli kehitysvammaisia ihmisiä, niin heitä kiusattiin tai pilkattiin. Nykyään on paljon työpaikkakiusaamista, mitä näitä tarinoita aina kuulee."

"Itseäni ei kiusattu, mutta valitettavan paljon sitä tapahtui ja tapahtuu. Päivittäin sai todistaa tiettyjen oppilaiden kiusaamista. Asioiden annetaan mennä liian pitkälle, ennen kuin puututaan. Opettajat ja avustajat sulkevat monesti silmänsä tapahtuvalta, esimerkiksi välitunnilla."