Kotimaa: Itävalta
Päämaja: Milton Keynes, Britannia
Auto: RB14
Voimanlähde: TAG Heuer (Renault R.E.18)
Renkaat: Pirelli
Tallipäällikkö: Christian Horner
Tekninen johtaja: Adrian Newey
Kisakuljettajat: 3 Daniel Ricciardo,
33 Max Verstappen
Red Bull -talli on ollut formula ykkösissä mukana kaudesta 2005 lähtien, mutta täysin puhtaalta pöydältä energiajuomajätti ei formula ykkösiin lähtenyt.
Tallin taru alkaa vuodesta 1997, jolloin kolminkertainen F1-maailmanmestari Jackie Stewart perusti Fordin tuella formula ykkösiin Stewart-tallin. Talli ehti saavuttaa yhden osakilpailuvoiton ennen kuin Ford osti sen kesällä 1999. Nimeksi muutettiin seuraavalla kaudella Jaguar konsernin omistaman luksusautomerkin mukaan.
Jaguarin tallipäällikön virka oli tuulinen. Päällikköinä kävivät Bobby Rahal, Niki Lauda ja Tony Purnell. Myös kuljettajat vaihtuivat Jaguarilla tiuhaan: Viiden kauden aikana tallissa ehdittiin nähdä yhdeksän eri kuljettajaa. Eddie Irvinen ajamat kaksi kolmatta sijaa jäivät tallin parhaiksi osakilpailusijoituksiksi.
Ford ilmoitti loppukaudesta 2004, ettei se aio jatkaa Jaguar-tallin kanssa enää vuonna 2005. Talli oli hetken aikaa jopa lopettamisuhan alla, mutta loppumetreillä uudeksi omistajaksi tuli Red Bull.
F1-tiimin ostaminen oli jatkumo Red Bullin pitkäaikaiselle aktiivisuudelle moottoriurheilussa. Red Bullilla on myös oma nuorten kuljettajien kehitysohjelmansa, johon valituilla kuskeilla on mahdollisuus edetä karting-luokista aina kuninkuusluokkaan saakka. Red Bull -tallin taustalla on samannimisellä energiajuomalla rikastunut itävaltalainen Dietrich Mateschitz.
Neweyn työ tuotti tulosta
Yhteensä 34 MM-pistettä tuottaneen debyyttikauden innostamana Red Bull hankki omistukseensa toisenkin F1-tallin, Minardin, joka sai nimekseen Toro Rosso. Red Bull teki loppuvuodesta 2005 merkittävän kaappauksen palkkaamalla suunnittelutiimiinsä McLarenin teknisen johtajan Adrian Neweyn, joka kantoi 1990-luvulla päävastuun Williamsin ja McLarenin mestaruusautojen suunnittelutyöstä. Kaudella 2006 Red Bullin ykköstallin autoja vauhdittivat Ferrarin V8-moottorit, mutta kaudeksi 2007 voimanlähteeksi vaihdettiin Renault.
Kaudella 2008 Red Bull hävisi MM-pisteissä sisartalli Toro Rossolle. David Coulthardin kolmas sija Monacon GP:ssä oli kauden paras tulos. Skottikuski vetäytyi F1-radoilta kauden jälkeen ja hänet korvasi Toro Rossolla loistanut Sebastian Vettel.
Neweyn työ alkoi vihdoin kantaa hedelmää kaudella 2009. Vettel ajoi Red Bullille ensimmäisen GP-voiton kauden kolmannessa kilpailussa Kiinan GP:ssä. Kauden aikana Vettel ylsi voittoon vielä kolmesti ja Mark Webberkin kahdesti. Kaksoisvoittoja Red Bull napsi peräti neljä. Auton epäluotettavuus, huono onni sekä tallin ja kuljettajien tekemät virheet johtivat kuitenkin siihen, että maailmanmestaruudet karkasivat Jenson Buttonille ja Brawn-tallille. Red Bull sijoittui valmistajien MM-sarjassa toiseksi.
Mestaruusputki alkaa
Kausi 2010 oli täysosuma Red Bull -tallille, sillä Neweyn suunnittelema auto oli lähtöruudukon nopein ja vastoinkäymisistä huolimatta talli voitti lopulta sekä kuljettajien että valmistajien maailmanmestaruudet. Red Bullin autolla saavutettiin peräti 15 paalupaikkaa 19 osakilpailussa. Mestariksi päätöskisassa noussut Vettel voitti viisi GP:tä ja Webber neljä. Kaksoisvoittoja Red Bull saavutti neljä kappaletta. Kuljettajien keskinäinen kolari Turkin GP:ssä ja Webberin avautuminen kakkoskuljettajan asemasta kuumensivat tunnelmia tallin sisällä.
Kaudella 2011 Red Bull osui jälleen häränsilmään. Neweyn kyhäämä auto oli selkeästi koko varikon vauhdikkain kilpuri. Hallitseva mestari Vettel saalisti kaikkiaan 11 osakilpailuvoittoa matkallaan toiseen perättäiseen mestaruuteen. Red Bullin ylivoimasta kertoi paljon se, että Vettel ja Webber saavuttivat kauden aikana yhteensä 18 paalupaikkaa. Ainoastaan Korean GP:n aika-ajon ykkössija lipsahti McLarenin Lewis Hamiltonille. Vettelin tilille kirjattiin RB7-autolla kaikkiaan 15 paalua, joka oli uusi ennätys. Red Bull ja Vettel varmistivat mestaruudet kolme osakilpailua ennen kauden päätöstä.
Kaudet 2012-13 olivat jälleen Red Bullin juhlaa. 2012 Vettelistä tuli F1-historian nuorin kolminkertainen maailmanmestari, syrjäyttäen Ayrton Sennan. Tuolloin Vettelin mestaruus varmistui vasta Brasiliassa kauden päätöskisassa, kun hän päihitti Ferrari-tallin Fernando Alonson lopulta kolmen pisteen erolla.
Vuonna 2013 Vettelin mestaruus ratkesi jo Intian GP:ssä eli kauden neljänneksi viimeisessä osakilpailussa. Vettel voitti kauden yhdeksän viimeistä osakilpailua, ja samalla hänestä tuli F1-historian kolmas kuljettaja, joka on voittanut mestaruuden neljä kertaa peräkkäin. Kaksi aikaisempaa ovat Juan Manuel Fangio ja Michael Schumacher.
Mestaruusputken jälkeen
Kauden 2014 sääntömuutokset veivät Red Bullin ylivoiman. Webberin lopettaessa 12 kautta kestäneen F1-uransa, tilalle kisakuskiksi nostettiin toinen aussi, Toro Rossolla kokemusta hakenut Daniel Ricciardo.
Ennen kautta 2014 Red Bull kärsi Renault'n voimayksikön ongelmista. Sihen nähden tallin tulos MM-sarjassa oli mainino, vaikka Vettel ja Ricciardo eivät pystyneetkään vastaamaan Mercedeksen tekniseen ylivoimaan. Red Bull päätyi MM-sarjassa toiseksi Ricciardon kahdeksan ja Vettelin kolmen palkintopallin siivittämänä. Ricciardon kolme osakilpailuvoittoa olivat kauden ainoat ei-Mercedes-autolla ajetut voitot.
Kaudeksi 2015 Vettel siirtyi Ferrarille, ja hänen paikkansa Red Bullilla otti Toro Rossolta nostettu venäläiskuski Daniil Kvjat. Renault'n voimayksikkö osoittautui kilpailijoihin nähden tehottomaksi ja lisäksi talli kärsi luotettavuusongelmista. Tuloksena oli ainoastaan kolme palkintopallisijoitusta ja neljäs sija valmistajien MM-sarjassa.
Kautta värittivät myös riidat Renault'n kanssa. Red Bull purki kauden 2016 moottorisopimuksensa Renault'n kanssa. Itävaltalaistalli sai kuitenkin rukkaset Mercedekseltä, Hondalta eikä sopimusta syntynyt Ferrarinkaan kanssa. Koko Red Bullin jatko F1-sarjassa oli uhattuna, mutta joulukussa 2015 talli solmi uuden sopimuksen Renault'n voimayksiköistä kaudelle 2016. Voimayksiköt kantavat uuden sponsorin TAG Heuerin nimeä.
Red Bull jatkoi kaudelle 2016 Ricciardon ja Kvjatin voimin. Kvjat kuitenkin vaihdettiin jo neljän osakilpailun jälkeen Toro Rossolla huippusuorituksiin venyneeseen superlupaus Max Verstappeniin. Verstappen kiitti luottamuksesta, ja voitti toukokuussa heti ensimmäisen kilpailunsa Red Bullin ratissa. Näin hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin F1-osakilpailuvoittaja. Verstappenin Espanjan GP:n voitto jäi tallin kauden ainoaksi, mutta Red Bull onnistui varmistamaan MM-sarjan kakkostilan ennen Ferraria. Ricciardo ja Verstappen taistelivat molemmat seitsemästi palkintopallille kauden aikana. Pisteitä talli keräsi komeat 468.