Birgittalaisluostarin yhteyteen rakennettu Naantalin kaupunki kuvastaa perinteisen puukaupunkirakentamisen idylliä. Kaunis Vanhakaupunki on Naantalia parhaimmillaan, ja historian jäänne näkyy ympäristössä yhä.
Muumimaailman jälkeen on hyvä rentoutua ja viettää iltaa idyllisessä puumiljöössä. Vanhan ajan henkeä sykkivä rakkauden polku laskeutuu Kuparivuorelta Vanhaankaupunkiin. Polku on saanut nimensä jo 1800-luvun alussa, kun venäläisen sotalaivaston upseerit kohtasivat Naantalin tyttöjä polulla.
Suomi liitettiin 1800-luvun alussa Venäjään ja kaupunki vilisi nuoria sotilaita. Upseerit olivat komeita, hyväkäytöksisiä ja hyvin koulutettuja, ja viehättivät kovasti nuoria naisia. Julkiset hellyydenosoitukset eivät kuitenkaan olleet siihen aikaan sopivia ja polku antoi pienen näkösuojan kuherteleville nuorille.
Myöhemmin, kylpyläkulttuurin tultua kaupunkiin 1800-luvun lopulla, polulle rakennettiin paviljonkeja, joista käytettiin nimeä pusukoppi. Polku on edelleen rakastavaisten ahkerassa käytössä, eikä se ole päässyt sammaloitumaan.
Trumputtaja tiedottaa kansalaisia
Ennen sanomalehtiä kaupungin trumputtaja hoiti kansalle tiedotuksen. Trumputtajan tehtävä on tiedottaa kaupunkilaisille, onko verotus alkamassa, lehmä karannut vai kenties vanhalta rouvalta kadonnut perintökoru.
1600–1700-luvuilta peräisin oleva perinne on herätetty uudelleen henkiin. Joka ilta kello 19.55 koululaispoika rummuttaa 1800-luvulta peräisin olevan nuotin mukaan ja pyytää hiljentymään iltavesperiin.
Vuodesta 1924 toteutettu iltavesper toimitetaan joka ilta kahdeksalta kolmeen ilmansuuntaan; kaupungille, presidentille ja merelle. Jokaiselle viikonpäivälle löytyy oma virtensä ja ainutlaatuinen perinne hiljentää joka ilta suuren yleisön.
Kaikukujalla ääniä keskiajalta
Naantalin museon yhteydessä esitellään Kaikukuja, jonka äänimaailma kuvaa Naantalille ominaisia ja perinteisiksikin muodostuneita
ääniympäristöjä. Näyttelyssä tutustutaan muun muassa trumputusperinteen iltavesperin ja kaupungin ravintolakulttuurin historiaan.
Kaikukujalla kävijät ovat huvittuneina huomanneet, etteivät ravintolaäänet ole juurikaan muuttuneet keskiajalta tähän päivään.
Studio55/Jonna Jauhiainen