Suomessa kuluu vuosittain noin 400 000 kiloa pyroteknisiä yhdisteitä. Tämä tarkoittaa paitsi raketin taivaalle lennättävää mustaa ruutia, myös lukuisia muita yhdisteitä, joista ilotulitteiden väri, ääni ja haju tulevat.
Ilotulitteita myydään koko maassa joulun välipäivinä. Lisäksi alueilla, joilla vietetään venetsialaisia, ilotulitteita myydään elokuun lopussa.
Käsityötä Kiinasta
Suomessa ei enää valmisteta ilotulitteita, vaan suurin osa niistä tuodaan Kiinasta. Vuosien saatossa ilotulitteiden hinnat ovat muuttuneet: sekä laskeneet että nousseet. Nykyisellään hintaa nostaa käsityön osuus. Esimerkiksi roomalaista kynttilää ei voi koota kokonaan konetyönä.
– Jos ilotulitetehtaan työntekijöiden palkat nousevat 15 prosenttia vuodessa, se näkyy tuotteen hinnassa, laadunvalvoja Jori Lahtonen Rakettikeiusta sanoo.
Kiina rajoittaa ja valvoo ilotulitetuotantoaan tarkasti.
– Ilotulitteita saa Kiinassa tehdä vain tietyillä alueilla, mikä helpottaa valvontaa.
Kysyntää kuitenkin on, mikä on johtanut siihen, että ilotulitetyöntekijöistä on pulaa.
– Ihan yhtä kova pula kuin meillä on koodareista, Lahtonen kuvailee.
Tunnuksena kirjoitusvirheet
Rakettikeiu on perheyritys, jolla on nykyään omaa tuotantoa Kiinassa. Yrityksen perusti Lahtosen setä melkein vahingossa 1980-luvun lopulla.
– Ensimmäisenä vuonna jäi myymättä ilotulitteita, joiden nimi oli Saturn Missiles, Lahtonen kertoo.
– Setä oivalsi, ettei sellainen käy kaupaksi, jonka nimeä ei kukaan osaa sanoa. Niinpä Saturn Missiles nimettiin uudestaan Staalinin uruiksi, ja ne myytiin nopeasti loppuun.
Pian yrityksen tunnukseksi tulivatkin huvittavat tuotenimet, joista monien kirjoitusasuissa on sympaattisia kirjoitusvirheitä.