Suomi 2013. Ohjaus: Márton Jelinkó. Käsikirjoitus: Eira Virekoski. Tuotanto: Márton Jelinkó. Kuvaus: Heini Nukari. Leikkaus: Antti Tuomikoski. Musiikki: Toni Teivaala. Pääosissa: Heidi Lindén, Kristiina Puukko, Juha-Tapio Arola, Outi Ikonen, Tatu Silvonen, Ville Lumioksa, Risto Mikkola. Kesto: 99 min.
Julkisen rahanjaon ulkopuolella valmistunut Pystyssä (2013) on hatunnoston arvoinen suoritus. Elli (Heidi Lindén) on opiskelija, joka velkakierteessään sortuu huoraamaan. Bailaaminen on kivaa, mutta boheemielämää ei siivoojan osa-aikatienesteillä rahoiteta. Iiris (Kristiina Puukko) sovittaa velkaansa väkivallalla. Yksinäinen nainen kerää rikollispomon saatavia armoa antamatta. Iiriksen apuri Andrei (Juha-Tapio Arola) on samassa lirissä. Kun sympaattinen mies tapaa Ellin, nostaa toivo paremmasta huomisesta päätään. Elli vain ei ole ainoa Andreista kiinnostunut onneton nainen.
Seksi, väkivalta, rakkauden kaipuu, mustasukkaisuus, yksinäisyys - Pystyssä luotaa urbaanin olemassaolon perusteemoja, välillä pätevästi, toisinaan typerryttävästi. Indie-elokuvaan kuuluva karheus näkyy ja tuntuu, mutta ihan loppuun asti tarkoituksellisena tendenssiä on vaikea pitää. Lopputulos on nimittäin viittä vaille valmis, eheä draama.
Elokuvan ensimmäinen tunti on vakuuttavaa kerrontaa. Eira Virekosken käsikirjoitus malttaa ottaa aikansa tilanteiden ja tyyppien taustoittamiseen. Dialogissa on autenttinen klangi, ja ihmisten kohtaamisissa raikasta konstailemattomuutta. Henkilöihin ja heidän motiiveihinsa on helppo uskoa.
Erityismaininnan ansaitsee Kristiina Puukon aggressiivinen Iiris, jonka toiminta on ristiriitaisuudessaan täysin ymmärrettävää. Hänen kipuiluaan konfliktoivien tunteiden kanssa seuraa herkeämättä.
Viimeisen puolituntisen aikana kokoava ajatus katkeaa, ja elokuva suistuu raiteiltaan. Hallittu kehittely olisi ansainnut aivotonta rymistelyä komeamman kliimaksin. Joskus kaikki on niin pienestä kiinni.
Lontoon indie-elokuvafestareilla parhaana esikoisena palkitussa elokuvassa on paljon hyvää, joka ansaitsee tulla huomatuksi. Yksi tällainen yksityiskohta on elokuvan koruttoman kaunis tapa kuvata yöllistä Helsinkiä.
Marton Jelinkósta ja hänen tiimistään kuullaan taatusti jatkossakin.
Teksti: Outi Heiskanen