USA 1997. Ohjaus: Phillip Noyce. Käsikirjoitus: Johathan Hensleigh ja Wesley Strick. Kuvaus: Phil Meheux, B.S.C. Leikkaus: Terry Rawlings. Lavastus: Joseph Nemec III. Tuotanto: David Brown, Robert Evans, William J. MacDonald ja Mace Neufield. Pääosissa: Val Kilmer, Elisabeth Shue, Rade Serbedzija.
Hollywood jatkaa kierrätyslinjalla ja panee edelleen rahaa surutta palamaan vanhojen television suosikkisarjojen spektaakkelimaisilla valkokangasversioilla. Pyhimys seuraa Vaarallista tehtävää valjastamalla uutta karismaa taikalatikon ihmemiesten osiin. Phillip Noyce on ohjannut leffasta kuitenkin melko innottoman tekeleen, jossa kompromissi on tehty kiinnostavan roolipelin ja päättömän säntäilyn välille.
Hollywoodin primadonna Val Kilmer on valkokankaan Simon Templar, jonka näemme alkujaksossa uneksivan traumaattista lapsuuttaan orpokodin individualistina. Sitten päästäänkin kiinni miehen nykyiseen hommaan, joka on varastella kallista tavaraa monituisten identiteettien turvin. Pankkitili on lihavoitunut sen verran, että aika on ottaa viimeinen homma, joka sitten kuseekin kintuille. Templar eksyy venäläismafioson (Serbedzija) kelkkaan, joka haluaa tohtori Russellin kehittämän kylmäfuusion kaavan. Tohtori onkin sitten viehättävä nainen (Shue), jonka edessä Templarin naamiot putoilee yksi toisensa jälkeen. Sitten juostaankin käsi kädessä roistoja karkuun.
Clancyn kynäilemän Jack Ryanin seikkailuja filmannut aussieohjaaja Noyce ei oikein pysty päättämään katselukulmaansa. Välillä homma laahaa Kilmerin yrittäessä vietellä Shueta valerooleissaan, joita olisi ylipäänsä voinut hyödyntää enemmänkin ja monipuolisemmin. Toisaalta Noyce yrittää hampaat irvessä saada aikaa mielenkiintoista seikkailua, jonka jännite ei kuitenkaan koskaan revi penkin reunalle.
Siinä missä Brian De Palma pystyi virtuoosimaisella koordinaatiokyvyllään ja kuvallisilla oivalluksillaan tekemään Vaarallisen tehtävän yksikertaisesta tarinalinjasta jännittävän agenttiseikkailun, leviää Pyhimyksen eväät liian laajalle. Romanssin, roolipelin ja toiminnan takana vielä häämöttävät päähenkilön lapsuuden traumat luovat yhdessä liikaa mahdollisuuksia, joita Noyce ei pysty hyödyntämäään.
Val Kilmer supistelee suutaan erilaisissa rooleissaan ja nykii päätään köhiessään erilaisia aliasnimiä peilin edessä, mutta maskeeraaja on kuitenkin se, joka miehelle valeidentiteetit luo. Varsinaisena Templarina Kilmer on kuitenkin onneksi mukavan sympaattinen toimintasankariksi. Elisabeth Shue puolestaan on aistillisuudessaan herttainen, mutta joutuu jälleen naisroolin epäkiitolliseen tehtävään miesheeroksen ympäriinsä talutettavaksi.