Ahkeran viherpeukalon tulevaa satoa uhkaavat monet eläimet ja kasvitaudit. Vitsauksien lisäksi luonto tarjoaa puutarhureille myös apuvoimia.
Biologista torjuntaa on kemiallisten tuholaismyrkkyjen lisäksi käytetty ammattiviljelyssä jo pitkään. Tuholaisten luontaisten vihollisten käyttö on lisääntymässä myös kotipuutarhoissa.
Viljelyalan asiantuntijat eivät kannusta harrastajapuutarhureita kemiallisten torjuntakeinojen käyttämiseen pihoilla ja kotipuutarhoissa, sillä aineiden oikea annostelu vaatii tarkkuutta ja tietoa. Kemiallisen torjunnan käyttö on kotipuutarhoissa tarpeen vasta, kun tuholaisongelma on ehtinyt muuttua laajaksi.
Biologisten torjuntamenetelmien käyttöä puoltaa ennen kaikkea niiden luonnonmukaisuus ja myrkyttömyys. Taitoa niidenkin hyödyntäminen silti vaatii.
– Aina kun käytetään biologista torjuntaa, tulee se tehdä riittävän ajoissa. Jos esimerkiksi vihannespunkkeja näkyy kasvihuoneessa jo paljon, on petopunkkien levittäminen myöhäistä, ylitarkastaja Jari Poutanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta muistuttaa.
Sukkulamato ottaa etanasta niskalenkin
Etanoista on tullut puutarhan ja kasvimaan vihattuja ruokavieraita. Verkkaisiin pahantekijöihin tepsivät monet mekaaniset ansat, mutta niitä varten on olemassa myös uusi, luonnonmukainen torjuntakeino – sukkulamadot.
Sukkulamadot tunkeutuvat etanoihin loisimaan, minkä vuoksi isäntäeläin jonkin ajan päästä näivettyy ja kuolee. Kotimaisiin valepelto- ja peltoetanoihin sukkulamatomassa tehoaa, mutta kookkaan espanjansiruetanan edessä sekin on voimaton.
