Puulattian asennus ja lipeäkäsittely

Lankun alapinta on uritettu, mikä on omiaan lisäämään erikoiskuivatun, sydänpuuvapaan lankun stabiiliutta. Sydänpuun puuttuminen helpottaa huomattavasti asentamista: pitkätkin lankut ovat olennaisesti suorempia kuin sellaiset, joissa sydänpuuta on mukana.

Ennen asentamista on syytä kantaa muoviin käärityt lankkuniput hyvissä ajoin tasaantumaan siihen tilaan, johon ne on tarkoitus asentaa. Pakkausmuovia ei saa poistaa! Siinä on pieniä reikiä, joiden kautta kosteus pääsee haihtumaan.

Asentaminen alkaa seinän vierestä, jonne jätetään elämisrako. Jos lattia kiilaa, virhe puolitetaan ensimmäisen ja viimeisen lautarivin kesken – kummastakin siis kavennetaan puolet kiilauksen leveydestä. Laudat kiinnitetään toisiinsa hobau-ruuveilla viistoon urospontin taitteesta siten, että seuraava naaraspontti pääsee painumaan esteettä pohjaan saakka. Valmistajan ohjeen mukaisesti ruuvikiinnityksen kanssa ei tarvitse käyttää liimaa edes päätypontissa.

Ympäriponttaus mahdollistaa lankkurivin jatkamisen myös koolauspuiden välistä. On vain katsottava, että kahta jatkoskohtaa ei satu vierekkäin samaan väliin. Materiaalihukka pienenee olennaisesti, koska uusi rivi voidaan aloittaa edellisestä jääneellä kappaleella – luonnollisesti sen on oltava kuitenkin niin pitkä, että yltää ainakin yhden koolauspuun yli.

Kiinnityksen jälkeen pinta hiotaan. Yleensä tämä tehdään lattianhoitokoneella käyttäen 120 tai 180 karkeutta. Kyllä sen tietysti käsipelilläkin voi tehdä, jos on voimia ja viitseliäisyyttä. Silloin on viisainta käyttää hiomalastaa ja jatkovartta, jotta työn voi tehdä seisten. Mutta hioipa sitten koneella tai käsin: aina puun syyn suuntaisesti. Hiomisessa syntynyt pöly poistetaan. Lautojen saumoissahan on pienen pienet viisteet, joten tässä on oltava huolellinen.

Kaunis mattapinta lipeällä

Lipeä estää puun kellastumisen heikentämättä sen rakennetta. Liuoksessa on 5 % natriumhydroksidia sekä kalkkia, loput 95 % on vettä. Sekä ennen työhön ryhtymistä että sen aikana liuosta on sekoitettava huolellisesti: purkin pohjalle ei saa jäädä minkäänlaisia kalkkikertymiä. Joka kerran sivellintä purkkiin kastaessaan kannattaa tehdä samalla muutama sekoitusliike, sillä kalkin on pysyttävä koko ajan mahdollisimman tasaisesti sekoittuneena.

Liuos levitetään lattiaan keinokuitusiveltimellä. Sopiva maalattavan kaistan leveys on esimerkiksi kolme laudanleveyttä: tämä maalataan päästä päähän ja aloitetaan sitten seuraava, saman levyinen alue. Kun koko lattia on maalattu kertaalleen, sen annetaan kuivahtaa ja vedetään sitten päälle toinen kerros.

Kun lattia on kuivunut toisen käsittelyn jälkeen riittävän pitkään – mieluiten seuraavaan päivään – pinta hiotaan. Tarkoituksena on saada kaikki karkeammaksi jäänyt kalkki pois. Työkaluna on tässäkin lattianhoitokone ja punainen karhunkieli. Kuten maalaamattoman lattian hiomisen, tämänkin voi ja saa tehdä myös käsin. Hionnan ja imuroinnin jälkeen pinta on vaalea ja maitomainen.

Hiottu lattia öljytään kahteen kertaan punaisella karhunkielellä. Pinnan on annettava kuivua käsittelykertojen välillä. Jos johonkin kohtaan näyttää syntyvän kuiva kohta – jokin paikka saattaa imeä öljyä erityisen paljon – siihen on heti lisättävä öljyä. Toisella levityskerralla öljyä kuluukin huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisellä.

Öljyn annetaan imeytyä puuhun 5-10 minuuttia, minkä jälkeen ylimääräinen hangataan pois imevällä rätillä ja annetaan kuivua valmiiksi. Rättien kanssa on muistettava yksi asia: ainakin pellavaöljyt ovat itsestään syttyviä, joten ne on heti joko siirrettävä palamattomaan paikkaan – tai mieluiten poltettava.

Käsittelyn päättää kiillottaminen koneella ja valmistajan ohjeiden mukaisella aineella. Toiset suosittelevat kiillottamiseen punaista, toiset valkoista karhunkieltä. Kiillotus ei tee kuitenkaan lattiasta kiiltävää vaan paremmin likaa hylkivän. Jatkossa lattiaa hoidetaan pintakäsittelyaineen valmistajan ohjeen mukaisesti puhdistamalla se tarpeen vaatiessa erityisellä, suopapohjaisella aineella.

Lisätietoja: www.conwoy fi ja www.puumerkki.fi

(JKA 22.12.2006)