Kokemukseen perustuva tieto puisten sisäverhousten myönteisestä vaikutuksesta sisäilman laatuun on aina sisältynyt puurakentamisen perinteeseen. Kuitenkin vasta muutaman viime vuoden aikana on rakennusfysiikan tutkimus kiinnittänyt huomiota rakenteiden ja huoneilman kosteuden välisen vuorovaikutuksen luonteeseen ja merkitykseen: kosteuden läpäisevänä pintana ja rakenteena puu tasaa huoneilman kosteuden ihmisen terveyden kannalta parhaalle mahdolliselle tasolle.
Miellyttävän ja terveellisen sisäilman merkittävin osatekijä teknisesti on huoneilman kosteus. Se vaikuttaa paitsi rakennuksen kestävyyteen, energian kulutukseen ja materiaaleista ilmaan haihtuviin päästöihin, myös siihen, kuinka ihminen kokee huoneilman laadun ja huoneen lämpötilan. Mikä tärkeintä, sillä on vaikutusta myös hänen terveydentilaansa. Liian matalasta tai korkeasta suhteellisesta kosteudesta on seurauksena mm. bakteerien, virusten, homeiden ja pölypunkkien kasvun lisääntyminen.
Huokoisena, ns. hengittävänä materiaalina puulla on kyky sitoa ja luovuttaa kosteutta. Puu tasaa kosteuden vaihtelua esimerkiksi niin, että esim. makuuhuoneessa se imee kosteutta yön aikana ja luovuttaa sen takaisin päivän aikana. Sisäilman kosteus tasaantuu ihmisen terveyden kannalta optimaaliselle tasolle. Huoneilmaan kosketuksissa oleva puu toimii toisin sanoen kosteusvarastona, jota täydennetään suhteellisen kosteuden ollessa nousussa ja tyhjennetään takaisin huoneilmaan silloin, kun se pyrkii kuivumaan. Pohjoisen kuusi ja mänty ovat erityisen hyvin kosteutta sitovia ja luovuttavia materiaaleja.