Ensimmäiset munkit olivat erämaiden erakkoja. Heillä ja nykyajan suomalaisilla tuntuu olevan jotain yhteistä, sanoo professori René Gothóni.
Noin 1700 vuotta sitten Egyptin erämaahan alkoi vaeltaa yksinäisiä miehiä.
– Erakkojen mielestä kaupunkien ja kirkkojen kristillisyys oli vieraantunut uskonnon alkuperäisestä ideasta. He halusivat noudattaa kirjaimellisesti Kristuksen kutsua ja rukoilla aavikolla 40 päivää, aivan kuten Jeesuskin. Tuo pieni pätkä venyi monilla jopa yli 40 vuodeksi, professori René Gothóni kertoo.
Nykyään noita miehiä pidetään ensimmäisinä kristillisinä munkkeina.
– Heidän elämäntehtävänään oli kilvoitella eli noudattaa kristillistä, ruumiillisesti ja mielellisesti kurinalaista elämäntapaa.
Munkit kuin taiteilijoita
200–300-luvuilla eläneiden egyptiläisten erakoiden ajattelutapa saattaa tuntua vieraalta, mutta häivähdyksiä siitä näkyy edelleen erilaisissa kulttuureissa.
– Ihmiset hakeutuvat yksinäisyyteen, kun he valmistautuvat jotain tärkeää koitosta varten. Suomessa monet haluavat vaikka Lappiin rauhoittumaan, kun he selvittävät itselleen tärkeitä kysymyksiä, Gothóni sanoo.
Munkeille kosketus hengelliseen ulottuvuuteen on erityisen tärkeä.
– Tuon kosketuksen saavuttamisen ajatellaan käyvän helpommin luostarissa. Munkkeja voisi verrata taiteilijoihin, joiden on pakko jättäytyä pois yhteiskunnan riennoista työrauhan saamiseksi. Suomessakin monet taiteilijat ovat muuttaneet Tuusulaan, koska heidän on helpompi keskittyä maalaamiseen siellä kuin vaikka hotelli Kämpin ravintolassa. Kaupungissa on paljon kiusauksia, Gothóni sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola