Presidentin esittelyssä tuli perjantaina 28 kielteistä ratkaisua armahdusanomuksiin.
Presidentti Sauli Niinistö ei ole käyttänyt armahdusoikeuttaan tänä tai viime vuonna yhtään kertaa. Presidentin esittelyssä tuli perjantaina 28 kielteistä ratkaisua armahdusanomuksiin.
Viimeksi Niinistö on armahtanut rikoksesta tuomitun vuonna 2018. Tuolloin presidentti teki kaksi myönteistä armahduspäätöstä, kun vuoden aikana ratkaistiin kaikkiaan 64 armahduksen anomusta. Viime vuonna presidentin esittelyissä ratkaistiin yhteensä 50 armahdusanomusta. Tänä vuonna oli saapunut perjantaihin mennessä 33 armahdusanomusta.
Viimeisten kymmenen kokonaisen vuoden aikana on Suomessa tehty keskimäärin noin 83 armahdusanomusta vuosittain. Muutaman viime vuoden aikana luku on jäänyt tuota pienemmäksi.
"Vähän kuin kuningasajan perinne"
STT pyysi Niinistöltä perjantaina kommentteja hänen armahduslinjastaan. Presidentti on kertonut linjastaan jo aiemmin julkisuudessa, eikä kertaukseen ollut nyt aihetta. Presidentin kansliasta viestitettiin, että kanta on sama kuin ennenkin.
Niinistö kertoi vuonna 2017 STT:lle, että hän ajattelee presidentin armahdusoikeuden olevan jäänne. Hän lisäsi, että olisi itse valmis luopumaan presidentin tekemistä armahduksista. Niinistön mukaan saman arvioinnin voisi hyvin tehdä tuomioistuinlaitoksen sisällä.
Elinkautisvankien osalta armahduksista käytäntö on ollut jo vuodesta 2006 lähtien se, että Helsingin hovioikeus voi hakemuksesta vapauttaa elinkautiseen tuomitun ehdonalaiseen.
– Presidentinkin kohdalla armahduksissa on aina korkeimman oikeuden (KKO) lausunto. Tämä on ikään kuin tuplakierros, kun korkein oikeus jo miettii asiaa, Niinistö sanoi.
Niinistön linja ei ole kuitenkaan noudattanut armahduksissa täysin korkeimman oikeuden näkemyksiä: hän on jättänyt armahtamatta kautensa aikana useita ihmisiä, joiden armahtamista KKO puolsi.
STT ei ole toistaiseksi saanut tietoa siitä, oliko joistakin tuoreimmista armahdusanomuksista KKO:n puolto vai ei.
Inhimillisesti kohtuuton rangaistus?
Armahdusta voi anoa tuomitun lisäksi joku muu yksityinen henkilö, yhteisö tai viranomainen. Anomus päätyy ensin oikeusministeriöön, joka tutkii, kuuluuko tapaus presidentin armonantovaltaan vai ei. Jos kuuluu, ministeriö pyytää lausuntoja viranomaisilta.
Oikeusministeriö esittää presidentille joko armahdusta tai anomuksen hylkäämistä. Armahtaminen ei ole lainvoimaisen tuomion uudelleen arviointi, muuttaminen tai kumoaminen. Armahdus koskee rangaistusta.
Presidentti arvioi, muodostuuko rangaistuksen suorittaminen inhimillisesti katsoen kohtuuttomaksi sellaisista syistä, jotka ovat ilmenneet rikoksen ja tuomion antamisen jälkeen.