USA, 2003. Ohjaus ja käsikirjoitus: John Hamburg. Kuvaus: Seamus McGarvey. Leikkaus: Tuotanto: Danny De Vito, Michael Schamberg, Stacey Sher. Pääosissa: Ben Stiller, Jennifer Aniston, Philip Seymour Hoffman. Kesto: 92 min.
Alkaa tuntua siltä, että Ben Stiller keskittyy rooleissaan pääasiassa nöyryyttämään itseään mahdollisimman monilla eri tavoilla. Pollyssa Stiller on Reuben Feffer -niminen riskianalyytikko, joka tutkii arkielämässäkin riskien tilastollista todennäköisyyttä. Riskianalyysit eivät kuitenkaan ihmissuhteiden kohdalla auta, sen osoittaa vaimo, joka vaihtaa tarkoin suunniteltujen häiden ja yhtä tarkasti suunnitellun häämatkan alussa tuoreen aviomiehensä tyhmään mutta eroottiseen sukelluksenopettajaan. Reuben palaa häämatkalta kotiin yksin niellen siivosti pettymyksensä.
Kun seikkailunhaluinen lapsuudenystävä Polly (Jennifer Aniston) tulee kuvioihin, Fefferille (siis Stillerille) tarjoutuu tilaisuus nolata itsensä yhä uudestaan ja uudestaan. Rakkauden eteen mies on nimittäin valmis tekemään aika lailla työtä: uhmaamaan ruuansulatusvaivojaan eksoottisilla aterioilla, kokeilemaan extreme-urheilulajeja ja heittäytymään välillä melkein spontaaniksi. Ja miten tässä kaikessa sählingissä käy? Tietysti hyvin, onhan elokuvan lajityyppi romanttinen komedia.
Reuben on niin pingottunut hemmo, ettei romanssi hänen ja boheemin Pollyn välillä tunnu vähääkään mahdolliselta. Tässä ei päde sääntö, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, etenkään kun Anistonin ja Stillerin välillä eivät kemiat värähtele. Sillä, miten heidän keskinäisen suhteensa käy, ei ole katsojalle pätkääkään väliä - se taas on elokuvan kannalta huono juttu.
Anistonin tähteys ei toistaiseksi ole kantanut Frendejä pidemmälle. Nokkelan tilannekomiikan taitaja on elokuvaurallaan ajautunut vessa- ja tissihuumoria tihkuviin elokuviin. Sääli, sillä Aniston on parhaimmillaan varsin mainio komedienne. Elokuva onnistuu hivenen verran paremmin fyysisessä kuin verbaalissa komiikassaan. Philip Seymour Hoffman ja Alec Baldwin tekevät mehukkaat sivuroolit, mutta elokuvan yleisvire on innoton ja sen teemat kulahtaneita.