Elinikäinen oppiminen ja alanvaihdokset ovat nykypäivän trendejä. Uudelleenkouluttautujat voivat ottaa oppia Flickan-koiralta, joka löysi uudet tehtävänsä eläkepäivillään.
Ilkka Hormilan saksanpaimenkoira Flickan saapui Suomeen 11 kuukauden ikäisenä kurittomana narttuna Ruotsista. Koulutuksen myötä Flickan rauhoittui ja vyölle kertyi pitkä ura poliisikoirana.
Kun Flickanin oli kuitenkin lopulta jäätävä eläkkeelle poliisikoiran tehtävästään, Hormila keksi nelijalkaiselleen uutta tekemistä.
Nyt kymmenvuotias Flickan on mukana syöpähajukoiratoiminnassa. Tavoitteena on tutkia ja kouluttaa koiria, jotka pystyisivät haistamaan ihmisessä kehittyvän syövän.
– Menin katsomaan toimintaa, ja sanoin, että minullakin on eläkeläinen, voisinko ruveta kokeilemaan sillä, Hormila kertaa.
Narttukoirien hajuun oli vaikea tottua
Syöpähajukoiria koulutetaan virtsanäytteiden avulla. Aluksi Flickanin oli erotettava purkkirivistä nisäsyöpää kantaneen koiran näyte.
Kuten alanvaihtajilla usein, myös Flickanilla kesti hetki tottua uuden pestin haasteisiin.
– Se oli vaikeaa, sillä Flickan on tottunut erottelemaan ihmisten hajuja. Nyt kun näytteet olivat toisten koirien, vieläpä narttujen, se ei ollut hirveän helppoa, Hormila muistelee.
Syöpähajukoiria yhdessä yliopistojen kanssa tutkiva ja kouluttava Wise Nose -yhdistys eteni kuitenkin toiminnassaan niin, että seuraavaksi voitiin aloittaa harjoittelu ihmisten virtsanäytteillä.
– Se meni tosi nopeasti kaaliin Flickanille. Todennäköisesti siksi, että se oli ihmisen hajua, Flickan osasi erotella hajun vanhan työnsä takia, Hormila sanoo.
"Tykkää kuin hullu puurosta"
Poliisikoiran ominaisuuksista on ollut muutakin hyötyä syöväntunnistusharjoittelussa. Viranomaistyössä opitut keskittymis-, rauhoittumis- ja ajattelutaidot ovat olleet eduksi.
Hajujen erottelu on Flickanille poliisityöstä tuttua ja mukavaa puuhaa, ja Hormilan mukaan koiran makupalapalkkauskin on hyvä.
– Se tykkää kuin hullu puurosta. Se pääsee taas tekemään jotain kivaa isännän kanssa yhdessä, Flickanin isäntä Hormila kehuu.
– Eläkeläinen on tosi tyytyväinen, niin kuin tietysti minäkin, Hormila naurahtaa.