Alkuperäinen nimi: Planet 51. Yhdysvallat 2009. Ohjaus: Jorge Blanco. Käsikirjoitus: Joe Stillman. Tuottaja: Guy Collins, Ignacio Perez Dolset. Leikkaus: Alex Rodriguez. Musiikki: James Seymour Brett. Pääosissa (suomalaiset äänet): Jasper Pääkkönen, Jaakko Saariluoma, Petteri Summanen, Reino Nordin, Simo Frangén. Kesto: 90 min.
Vuoden lopun kepein animaatio Planeetta 51 täyttää kuva-alan letkeällä fiftaritunnelmalla heti ensimmäisistä hetkistä alkaen. ”Lollipop” renkuttaa jukeboxissa, kun muheva liito-Buick lipuu leuhkasti radioaktiiviseen alien-maisemaan.
Planeetta 51 on hauska ajatusleikki siitä mitä tapahtuu, kun ihminen tulla tupsahtaa ulkoavaruuden örkkien kotikamaralle. Tai ihminenhän se örkki on tässä tapauksessa, ja vihreät sarvipäät tarinan normaalia jengiä. Tai, no, miten sen nyt ottaa.
Jorge Blancon ohjaama koominen avaruusanimaatio hupailee tietoisesti tieteiselokuvan 1950-lukulaisilla kauhukliseillä. Siinä missä kylmän sodan aikakauden irrationaaliset pelot puoli vuosisataa sitten purkautuivat maahan tunkeutuviin vihreisiin viikatemiehiin, Planeetta 51 kääntää asetelman herkullisesti nurinniskoin.
Kun astronautti Chuck Baker (äänenä Jaakko Saariluoma) tömähtää kapselistaan fiftariparatiisiin, vyöryy muukalaisinvaasion pelko tsunamin lailla yli leppoisan alienyhteisön. Kiitos observatoriossa työskentelevän nuoren sankarin, Lemin (äänenä Jasper Pääkkönen), itsetietoinen avaruusretkeilijä saattaa silti selvitä reissusta ehjin nahoin.
Planeetta 51:stä jää hyvä mieli, vaikkei elokuvan juonta voi kaksiseksi kehuakaan. Sitä kun löytyy tuskin nimeksi. Tekijöiden pääasiallisena tarkoituksena on ollut tuottaa lapsiyleisölle helppo, sisäsiisti ja läpeensä miellyttävä avaruusseikkailu.
Kun yhtälöön lisätään vielä pop-kulttuuristen viitteiden (Marilyn, Elvis, tutut hitit) hämmästyttävä runsaus, onnistutaan samalla kosiskelemaan myös kyseisten lasten vanhempia.
Mitään selityksiä Planeetta 51 ei tarjoa takaperoiselle, tavanomaisen ”alienit ovat meitä älykkäämpiä” -ajattelun kyseenalaistavalle maailmalleen. Lapsi tuskin sen perään kyselee, mutta varttuneempaa katsojaa American Graffiti -ikonografian sittenkin merkityksetön kierrätys ihmetyttää.
Planeetta 51:n takana on Shrekin käsikirjoittaja Joe Stillman. Aikaisemman menestyksen veroista viihdyttäjää ei Stillmanilla ja Blancolla ole tällä kertaa käsissään, vaikka lopputuloksen animaatiojälki hivelee silmää.
Planeetta 51 on turvallinen valinta koko perheen elokuvaksi – etenkin jos lapset ovat kovin eri-ikäisiä keskenään. Toisaalta sama turvallisuus tuntuu myös hampaattomalta varman päälle peluulta. Imelä miellyttämisen halu on siivittänyt tekijätiimiä liiankin kanssa.
Kotimaiset ääniroolit sujuvat mallikkaasti: Jasper Pääkkösen jokamies-Lem ja Petteri Summasen sarjakuvahullu Scif vetävät mainiosti vertoja Jaakko Saariluoman lennokkaalle avaruuden valloittajalle.
Katso elokuvan traileri
Teksti: Outi Heiskanen