Leijonat lähtee mitaliputkesta Etelä-Korean talviolympialaisiin, sillä edellisistä kolmista kisoista mukaan on tarttunut kotiin viemisiä. Niklas Bäckström oli mukana rivistössä, kun Leijonat otti Torinosta hopeaa ja Vancouverista pronssia.
Vuonna 2006 Bäckström torjui vielä Suomessa, Kärppien maalilla. Hän oli niitä harvoja tapauksia, jotka ylsivät NHL-painotteiseen joukkueeseen suoraan kotoisesta SM-liigasta.
– Kärpissä oli todella hyviä joukkueita, kun siellä pelasin. Samoin oli maajoukkueessa ja NHL:ssä, mutta kyllä tuo Torino on semmoinen, joka tulee heti mieleen. Varsinkin jos pitää valita oman uran se hienoin hetki ja hienoin joukkue, Bäckström miettii MTV Sportille.
– Siinä Torinon joukkueessa oli kaikki kunnossa. Tosi hienoja pelaajia ja johto oli hoitanut kaiken aivan tip top. Jokainen pelaaja tiesi oman roolinsa ja jokainen pelaaja tiesi, että hän on erittäin arvokas joukkueelle. Vaikka itse istuin silloin katsomossa, niin valmentajat tekivät kaiken sen eteen, että mulla oli hyvä olla, Bäckström muistelee.
Torinossa Suomen joukkue oli täynnä kovia kiekkolegendoja. Teemu Selänne, Saku Koivu, Ville Peltonen, Jere Lehtinen ja Kimmo Timonen johtivat rintamaa. Oli Teppo Nummista, Toni Lydmania, Olli Jokista ja kumppaneita.
– Olihan se alkuun vähän, kun pääsi samaan joukkueeseen Sakun, Teemun, Lehtisen Jeren, Peltosen Villen ja useiden muiden suomalaislegendojen kanssa. Pikkuisen oli suu auki ja ihmetteli vain. He ottivat mut kuitenkin hyvin mukaan ja auttoivat kovasti. Silloin näki hyvin sen, miten paljon pitää tehdä töitä tässä lajissa, että voi menestyä.
– Se oli iso oppi. Tietenkin Kärpissä tehtiin kovasti töitä, mutta Torinossa huomasi sen, että jos haluaa päästä sinne ihan maailman huipulle, niin se vaatii enemmän. Pitää nostaa vielä tasoaan, jos haluaa päästä sinne huippujen joukkoon, Bäckström perkasi yhtä isoa antia.
Itse turnauksessa Leijonat oli huimassa vireessä heti alkulohkossa. Viisi peliä, viisi voittoa ja maaliero 19-2. Alkulohkossa jalkoihin jäivät muun muassa Kanada ja Tshekki.
Puolivälierissä Leijonat taisteli 4-3-voiton USA:sta. Välierissä taas Venäjä jäi tylysti jalkoihin lukemin 4-0.
Kaikki huipentui Suomen ja Ruotsin väliseen finaaliin, jossa Saku Koivun mailankatkeamisesta lähtenyt efekti johti Nicklas Lidströmin 3-2-voittomaaliin.
– Ei voi tietenkään puhua ihan täydellisestä turnauksesta, kun finaalissa ei pystytty kaatamaan Ruotsia. Mutta se oli lähellä täydellisyyttä.
– Tuolloin jalkeilla oli varmasti yksi Suomen maajoukkuehistorian parhaimmista joukkueista. Ihan jos katsoo, mitä pelaajia siellä oli. Teemu pelasi aivan huimaa jääkiekkoa, Timonen, Numminen, kaikki nämä. Se oli ihan uskomaton joukkue, Bäckström ylistää.
Kisoissa Bäckström pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan olympiahenkeä. Tuolloin jääkiekon lisäksi mukaan tarttui myös muita hienoja kokemuksia.
– Sieltä muistaa hyvin sen koko Suomen olympiajoukkueen yhtenäisyyden. Välipäivinä keräännyttiin telkkareiden äärelle katsomaan muita lajeja ja kyllä siinä vitsiä heitettiin menemään. Muistan sen, miten curlingmaajoukkue asui samassa talossa. Oli hienoa seurata heidän toimintaansa.
Torino muistetaan hyvin jääkiekon miesten olympiafinaalin lisäksi Markku Uusipaavalniemen johtaman Suomen miesten curlingjoukkueen hopeasta.
– Se oli upeaa aikaa silloin olympialaisissa, Bäckström muistelee lämmöllä.
Vancouver, vaikeuksien kautta mitaleille
Uransa toisiin olympialaisiin Bäckström matkasi neljä vuotta myöhemmin.
– Vancouverista muistan sen kiekkohulluuden. Olin itse pelannut siihen mennessä jo muutaman vuoden NHL:ssä, joten tiesin sen kaupungin etukäteen. Niissä kisoissa mulla oli vähän isompi rooli, minkä myötä Vancouverin turnaus oli vähän erilainen Torinoon nähden.
Tuolloin Leijonat voitti alkulohkossa Valko-Venäjän ja Saksan. Ruotsia vastaan tuloksena oli 0-3-tappio.
Jo turnauksen aikana Suomen otteet puhuttivat. Karu piste tuli vastaan välierissä, kun USA oli parempi peräti lukemin 6-1. Tuolloin nimenomaan Bäckström laitettiin tolppien väliin, kun USA oli tykittänyt Miikka Kiprusoffin vaihtoon.
Pronssiottelussa Leijonat onnistui ryhdistäytymään, kun se nousi takamatkalta 5-3-voittoon.
– Torino oli siinä mielessä erilainen turnaus, koska siellä kaikki toimi heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Vancouverissa meillä oli vähän enemmän haasteita. Puolivälierissä Tshekkiä vastaan saatiin se turnauksen paras peli. Ja sitten nousu Slovakiaa vastaan – se oli aika huikea. Olympiamitalipelissä kun pystyy kirimään kahden maalin takaa voittoon, niin kyllä sekin nostaa sitä mitalin arvoa, Bäckström perkasi Vancouverin turnausta.
– Silloin se pronssi tuntui isolta pettymykseltä, kun tiedettiin, että tavoitteena on ottaa kultaa. Jälkikäteen kun katsoo, niin oltiin kovin eurooppalainen joukkue. Jäi Ruotsit, Tshekit, Venäjät sun muut taakse. Ja kun on mitaleilla olympialaisissa, niin se on aina aivan pirun kova suoritus, Bäckström miettii.
Ylpeydellä muistellen
Nykyään HIFK:ta edustava Bäckström suhtautuu hyvin ylpeästi olympiakokemuksiinsa.
Mutta. Se pieni katkera maku jäi suuhun Torinosta.
– Totta kai. Päästiin niin lähelle ja vielä kun tietää sen, miten kovan duunin se vaatii, että pääsee ylipäätänsä finaaliin asti. Torinossa taustalla oli se, että pelattiin niin hyvää lätkää koko turnauksen ajan. Ainahan nuo ovat yhdestä pelistä kiinni, mutta totta kai. Kyllähän se aina harmittaa. Olisihan sitä halunnut olla olympiakultamitalisti.
– Itsellä ainakin on sellainen olo, että on iso kunnia, kun sai olla siinä Torinon joukkueessa mukana. Sai nähdä, että mitä se voittava jääkiekko maajoukkuetasolla vaatii. Se oli hyvä oppitunti.
Bäckström aikoo seurata tarkasti Leijonien otteita pian alkavassa Etelä-Korean Pyeongchangin olympiaturnauksessa.
Ylipäätänsä olympialaiset kiinnostavat kovasti Bäckströmiä, joka ehti pelata NHL:ssä yhteensä kymmenen kauden ajan.
– Aina kun olympialaiset tulevat, niin kyllä muistelee niin, että "hetkinen, itse on ollut tuolla mukana". Silloin nuorempana kun aloitti jääkiekon, niin ei silloin käynyt mielessä, että voisi päästä noihin karkeloihin mukaan.
– Yhtäkkiä sitä oli kisakylässä ja näki kaikki urheilijat istumassa siellä ravintolassa, missä oli aivan niitä Suomen huippuja. Olihan se aivan uskomaton kokemus. Mietti, että ”onko sitä ihan oikeasti täällä”. Ei tuota pitänyt kuitenkaan koskaan mitenkään itsestäänselvyytenä.
– Sitä pyrki nauttimaan joka minuutista ja jokaisesta sekunnista, koska tiesi, miten etuoikeutettu on, kun saa edustaa Suomea olympiatasolla. Kuinka moni esimerkiksi haluaisi olla siinä sun paikalla.
– Kyllä tuota voi pitää erittäin isona saavutuksena, kun on saanut olla olympialaisissa mukana, Bäckström ylpeilee.
Pyeongchangin olympialaisissa ei ole mukana NHL-pelaajia. Miten olympiaturnausta tulisi nyt arvostaa? Millaiset ovat Leijonien lähtöasetelmat turnausta ajatellen? Mitä ajatuksia Bäckströmillä herää Leijonien ykkösvahdista Mikko Koskisesta? Muun muassa näistä lisää myöhemmin MTV Sportin sivuilla.
