Suomen pitkäaikaishoitolaitoksissa vanhukset käyttävät psyykenlääkkeitä kolme kertaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Iäkkäiden lääkkeidenkäytössä on lukuisia ongelmia, jotka johtuvat pitkälti lääkäreiden puutteellisesta koulutuksesta vanhustenhoidon osalta. Lääkkeitä määrätään liikaa ja niiden haittavaikutuksia ei tunnisteta.
– Uni- ja nukahtamislääkkeitä, päivärauhoittavia sekä psykoosilääkkeitä määrätään hyvin hölläkätisesti. Psyykenlääkkeitä käytetään aivan liikaa pitkäaikaislaitoksissa, mutta sama ongelma on myös kotona asuvien vanhusten keskuudessa, Turun yliopiston yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelä kertoo.
Kivelä on verrannut Suomen vanhusten lääkkeidenkäytön lukuja myös muihin kuin Pohjoismaihin. Kansainvälinen vertailu ei tuonut Suomen tilannetta yhtään parempaan valoon.
– Kansainvälisen vertailun myötä on käynyt ilmi, että Suomessa iäkkäät käyttävät selvästi enemmän psyykenlääkkeitä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja monissa muissa sivistysvaltioissa.
Runsas lääkkeidenkäyttö ei johdu siitä, että suomalaiset ikäihmiset olisivat sairaampia kuin muut. Syynä ovat hoitokäytännöt. Suomessa hoito on pääosin säilövää ja psyykenlääkkeisiin perustuvaa.
Liikaa lääkkeitä ja annoksia
Lisäksi ongelmallista on se, että potilaalle määrätään monia eri psyykenlääkkeitä. Kivelän tekemässä tutkimuksessa yli puolet pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista käytti kolmea tai useampaa lääkettä, mikä on sekä kansainvälisiä että suomalaisia hoitosuosituksia vastaan.
– Hoitosuositusten mukaan kahta useampaa psyykenlääkettä ei pitäisi käyttää samanaikaisesti edes vaikeissa tapauksissa.
Useiden lääkkeiden lisäksi vanhuksille määrätään liian suuria lääkeannoksia. Iäkkäillä maksan ja munuaisen toiminta on hidastunut ja siksi yli 75-vuotialla lääkeannosten pitäisi pääsääntöisesti olla pienempiä kuin työikäisillä. Tämä koskee suurta osaa määrättävistä lääkkeistä.
– Iäkkäiden potilaiden lääkehaittojen tunnistaminen on suuri ongelma. Syynä on, että lääkäreiden koulutuksessa ei ole perehdytty tarpeeksi geriatriaan ja tiedoissa on selkeitä puutteita vanhustenhoidon osalta.
Iäkkäiden keskeiset lääkehaitat ovat toiminnallisia haittavaikutuksia. Se tarkoittaa muistin heikkenemistä, sekavuutta, tasapainohäiriöitä, virtsan karkailua sekä käytöshäiriöitä. Lääkkeet aiheuttavat hyvin herkästi haittavaikutuksia ja lääkehaittoja taas lääkitään uusilla lääkkeillä.
Lisää koulutusta lääkäreille
Terveydenhuollossa ei huomioida sitä, että vanhusten aivo- ja keskushermoston toiminta on haurastunut ja hidastunut. Iäkkäät eivät kestä niin hyvin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, kuten morfiinijohdannaisia kipulääkkeitä, epilepsialääkkeitä ja psyykenlääkkeitä.
– Kun useita keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä käytetään samanaikaisesti, seurauksena ovat haittavaikutukset.
Monet pitkäaikaishoitolaitoksissa olevat potilaat ovat Kivelän mielestä pilattuja vanhuksia. Heidän muistinsa sekä älylliset kykynsä ovat heikentyneet, kävelykyky on saattanut mennä ja kroppa jäykistyä. Kivelän mukaan voidaan puhua lääkezombeista.
– Eivät kaikki ole lääkkeillä tuhottuja, mutta kyllä heistä monet ovat. Vanhusten lääkehoidossa on erityispiirteitä, jotka täytyy osata. Ei ole mitään muuta keinoa saada asiaa kuntoon, kuin kouluttamalla. Lääkehoito ei perustu mihinkään muuhun kuin tietoon.
Lasten ja nuorten psykiatriassa on omat alansa, mutta vanhusten psykiatriassa ei ole, vaikka siinäkin on omat ominaispiirteensä. Vanhusten psykiatrian eteen ei esimerkiksi opetusministeriössä ole pantu tikkuakaan ristiin, vaikka Kivelä on yrittänyt ajaa asiaa.
– Poliitikkoja ei kiinnosta. He varmaan luulevat, että he ovat ikuisesti työkykyisiä ja nuoria.