Mika Waltari: Neljä päivänlaskua
Waltari kertoo kirjassa Sinuhen kirjoittamisen ajasta. Kirjassa saa hyvän käsityksen miten intensiivisesti kirjailija työhön uppoutuu, mutta myös miten hän sopivasti irrottelee työstään. Kirja on herkkä ja monisärmäinen. Se on pienikokoinen kirja.
T.S.Eliotin runot
Runot ajoittuvat 1940−1950-lukujen vaihteeseen. Eliotin runot toivat kirjallisuuteen ymmärrystä, että runot voivat olla muutakin kuin maisemien ja tunteiden kuvausta. Eliotin runoista on julkaistu sittemmin uusi suomennos, kieltä on modernisoitu.
Eeva Liisa Mannerin runot
Eeva Liisa Mannerin runoista on erityisen tärkeä "Tämä matka". Tähän runoon olen moneen otteeseen palannut, ja osaan ulkoa monta pätkää.
Volter Kilpi: Alastalon salissa
Kirja vaatii syventymistä. Se kertoo yhdestä iltapäivästä, jolloin kaverit perustavat laivayhtiötä. Kirja kuvaa ihmisten erilaisuutta ja osoittaa kenestä päähenkilöstä on johtajaksi ja kenestä ei ole. Kirjassa Malakias Härkäniemi valitsee piippua 72 sivua. Kyseessä on juhlallinen piippu, jota saa polttaa Mattson, sitten kun asiapaperit on tehty. Kirja kertoo läntisen saariston asukkaista 1800-luvun suurena taloudellisena nousukautena. Laivat olivat tuolloin purjelaivoja.
Jaakko Hämeen-Anttila: Mare Nostrum
Hämeen-Anttila puhuu kirjassa Euroopan historiasta ja osoittaa että sen kuvailu alkaa yleensä keskeltä. Usein unohdetaan Lähi-Idän ja Babylonian merkitys. Kirja on selkeä ja ymmärrettävä ja antaa vakuuttavan kuvan kirjoittajan asiantuntemuksesta.