Toimittaja Pirjo Kauppinen on lapsesta asti rakastanut hevosia ja ratsastusta. Edes pyörätuoliin joutuminen vuonna 1998 ei ole estänyt häntä nousemasta takaisin ratsaille. Nyt nuoruuden vapaa kiitolaukka laitumilla on vaihtunut hyvin valvottuun ratsastusterapiaan.
− Tässä maailmassa on vaikea keksiä mitään niin sileää ja lämpöistä kuin tutun hevosen pehmeä turpa, sanoo hevoshullu Pirjo Kauppinen.
Nuorena naisena Pirjo ratsasti Tuusulan Ratsastajissa kuutisen vuotta ja jopa kilpaili muutamissa piiritason estekisoissa. Muistot nuoruuden ajoista ovat säilyneet lämpiminä tähän päivään, ja Pirjo kertoo edelleen näkevänsä kauniita unia hoitohevosestaan Kipsusta.
− Ja käsittämätöntä mutta totta; tunnen unessa persuksissani laukan tasaisen rytmin ja pystyn nauttimaan hiekkatien pöllyämisestä ja pienen tuulenvireen hipomisesta ohimoillani, vaikka todellisuudessa se ei enää olekaan mahdollista, Pirjo kertoo.
Takaisin ratsaille viisi vuotta sitten
Uusi mahdollisuus kivuta hevosen selkään avautui viitisen vuotta sitten osana Käpylän kuntoutuskeskuksen kuntokuuria. Pirjolle kerrottiin, että Kela voi terveydellisistä syistä kustantaa ratsastusterapiaa.
Kauppisen silloisen fysioterapeutin ja pätevän ratsastuksenopettajan avustuksella Pirjo nousi komean friisiläisruunan selkään.
− Opettaja istui takana ja minä keikuin edessä, Kauppinen kuvailee ensimmäistä ratsastuskokemustaan halvaantumisensa jälkeen.
Tämän jälkeen Pirjo siirtyi kirkkonummelaisen Elinan tallin kirjoille, jossa ratsastajaansa odottivat sympaattiset ja koulutetut islanninhevoset eli issikat. Rakkaus hevosiin auttoi Pirjoa eteenpäin, sillä nyt tarkoituksena oli pysyä yksin selässä.
− Mutta totuuden nimessä käytäntö vaati yhden ihmisen taluttamaan koulutettua terapiahepoa ja kaksi henkilöä varmistamaan kylkipuolille, etten putoa, Pirjo kertoo.
