(EMI)
Pink Floydin katalogin uudelleenjulkaisuun kuului kolmen klassikkolevyn tuominen kauppoihin uskomattoman hienona Immersion-fanipakettina. Ensimmäisenä niistä julkaistiin lokakuussa upeilla lisämateriaaleilla varustettu The Dark Side of the Moon (lue arvostelu täältä). Seuraavana oli vuorossa marraskuussa julkaistu Wish You Were Here. Viimeisenä vuoron sai helmikuussa The Wall –jättipaketti.
Jättisuosioon kahdella edellä mainitulla levyllä noussut Floyd oli paisunut mammuttimaiseksi ja se ei miellyttänyt bändin langat käsiinsä yhä tiukemmin ottanutta basisti Roger Watersia. Stadionluokkaan kasvaneet keikat olivat pullollaan porukkaa, joita ei kiinnostanut bändin sanoma – tai sitten he ymmärsivät sen väärin ja muodostivat oman näkemyksensä. Waters oli kuitenkin vakuuttunut, että jotain täytyy tehdä. Niinpä hän demosi vuonna 1979 nivaskan biisejä, joista bändi kokosi kasaan Watersin elämään löyhästi perustuvat konseptituplan, joka sai nimen The Wall.
Jouluksi 1979 kauppoihin ilmestynyt ”kapinalaulu” Another Brick in the Wall, part 2 sai osan porukasta takajaloilleen arvostelemaan bändiä vastuuttomaksi, osoittaen samalla etteivät he tajunneet Watersin ideaa. Toisaalla tuhannet ja tuhannet lapset ja nuoret ymmärsivät omalla tavallaan biisin heille tärkeimmät kohdat: ”We don't need no education” ja "Teacher... leave them kids alone!".
The Wall on mahtipontinen ja rankka levy. Siltä irrotetut muutamat hittikappaleet, kuten edellä mainittu Another Brick in the Wall, toinen megahitti Comfortably Numb sekä Young Lust ovat rautaisia biisejä, mutta muuten levy on aikamoinen köntti kuunneltavaksi. Ilmavuutta ja raikkautta on turha etsiä, siitä on Waters pitänyt huolen. Muistot olivat rajut ja sen kuulee.
Bändi esitti The Wall –spektaakkelin muureineen päivineen yhteensä 29 keikalla. Waters päätti myös palkata Alan Parkerin tekemään aiheesta pitkän elokuvan. Parkerilla oli tuohon aikaan tilillään mm. turkkilaiseen vankilaan joutuvasta nuoresta huumesalakuljettajasta kertova Keskiyön pikajuna sekä tanssileffa Fame. Sittemmin Parker on tullut tunnetuksi mm. elokuvistaan The Commitments, Evita ja Birdy, jotka kaikki liittyivät musiikkiin.
Immersion-boksissa on kuusi CD-levyä, jotka tässä paketissa on kaikki laitettu omiin pahvikuoriinsa: The Wall on jaettu tietenkin kahteen osaan, levyillä 3-4 on The Wall –livekiekko vuodelta 1980. Levyt 5 ja 6 ovat nimeltään Work in Progress part 1 ja part 2, niillä on yhteensä 63 lyhyttä ja pidempää demoäänitystä levyn tiimoilta, bändiversiona ja Watersin yksinään äänittämiä pätkiä. Yhtään DVD-muotoon surround-äänellä kuunneltavaksi tarkoitettuja hifistin herkkuja ei tällä kertaa ole mukana.
Seitsemäs levy on The Wall Audio visual DVD, jolla on livepätkä The Happiest Days of Our Lives esitettynä lontoolaisessa Earls Courtissa vuonna 1980, Another Brick in the Wall –hitin video, Behind the Wall –dokumentti, jonka 50 minuutin keston aikana käydään tarkasti läpi The Walliin liittyvä ja hieman muutakin. Dokkari lienee jo jokusen vuoden takaa, mukana on myös pari vuotta sitten kuolleen kosketinsoittaja Rick Wrightin suht tuoreen näköiset kommentit. Viimeisenä juttuna dvd:llä on tarjolla The Wall –livespektaakkelin suunnittelijan Gerald Scarfen haastattelu.
Boksissa on levyjen lisäksi jälleen iso nippu kaikenlaista tilpehööriä. Pahvisia lasinalusia, kaulaliina, Mark Fisherin piirtämiä The Wall –liven piirroskortteja, Pink Floyd –keräilykortteja, levyn sanoitukset jättimäisessä julisteessa, Dortmundin-keikan lipun replika vuodelta 1981, Nassau Coliseumissa New Yorkissa soitetun keikan mainostarra vuodelta 1980, booklet-vihko, jossa kuvia kiertueelta, iso cd-kansivihko sanoilla, kuvilla ja krediiteillä sekä tietenkin aiemmista bokseista tutut marmorikuulat ja samettinen säilytyspussukka.
Mainio boksi, mutta hieman pettymys kun ajattelee, mitä kaikkea finaaliin olisi voinut vielä yrittää laittaa mukaan. Nyt tuli sellainen fiilis, että kaikki paukut pistettiin sarjan avanneeseen julkaisuun ja loput tulevat itsestään sen peräaalloissa. Silti, jos tämä on viimeinen cd-muodossa julkaistava Pink Floyd –katalogipaketti, tulipahan EMI:ltä tehtyä ihan hyvä juttu, kun vielä kerran saivat nämä herkut mielenkiintoisessa muodossa fanien ulottuville.