Pikku-Calle menetti äidin – orpovarsa etsi emoa liikuttavalla ilmoituksella

– Hevoset olivat kesälaitumella, tamma oli kaatunut eikä päässyt enää ylös joten se jouduttiin lopettamaan, kertoo Kirkkonummen Evitskogissa Hästbackan tallia pitävä Petra Hackman.

Hackman laittoi eilen Facebookiin etsintäkuulutuksen, jossa pikkuiselle orpovarsalle haettiin keinoemoa mahdollisimman nopeasti. 

Ilmoitus alkoikin levitä vauhdilla, ja sitä jaettiin lähes 20 000 kertaa. Myös tulosta on syntynyt.

– On ollut mahtava huomata, kuinka hevosihmiset ovat auttavaisia ja ihania. Tarjouksia on tullut ympäri Suomea. On tullut tosi paljon yhteydenottoja, valehtelematta yli 60. 

Hackmanin mukaan sopivia ulkopuolisia keinoemotarjokkaita on ilmaantunut kaksi.

– Toinen tulee ehkä tänään jo tänne kokeilemaan, miten menee. Siltä on varsa kuollut kaksi viikkoa sitten, mutta maitoa tulee vielä. Sen lisäksi on toinen tamma varalla. 

Hackmanin mukaan tamman ja varsan yhteensovittaminen ei aina onnistu. 

– Tammat, joiden oma varsa on kuollut, ovat usein äkäisiä, kun on kyse muiden tammojen varsoista. Ne eivät välttämättä hyväksy uutta varsaa ollenkaan. 

Tältä varalta Hackmanilla on myös kolmas vaihtoehto.

– Meillä on myös yksi oma tamma, joka on päivisin "lastentarhanopettajana" varsojen ja nuorten hevosten kanssa. Se on poikinut kerran ja hormoonilla voidaan käynnistää myös sen maidontuotanto ja kokeilla, jos tämä tamma hyväksyisi varsan omakseen. Mutta kokeillaan nyt ensin näitä kahta muuta.

Ei hengenhätää

Vaikka elämä yhdenkään uuden äitiehdokkaan kanssa ei alkaisi sujua, on Pikku-Calle onneksi jo niin vanha, että sitä voidaan ruokkia muullakin kuin oikealla hevosen maidolla. Mutta kuten ihmisillekin, myös varsoille äiti on muutakin kuin ruokaa. 

– Varsaa voidaan ruokkia maidonvastikkeilla ja rehulla, ja se saadaan kyllä pidettyä hengissä. Mutta varsa tarvitsee toisen hevosen, äidin, henkisen kehityksensä takia. Että se oppii lajille tyypillisen käyttäytymisen ja muun muassa imemisen. 

Äidin seura on tarpeen 4,5 kuukauden ikään asti, mieluiten kuusi kuukautta. Äidin tarpeeseen vaikuttaa paljon myös se, kuinka paljon muuta seuraa varsalla on.

– Se riippuu paljon siitä, onko saman ikäisiä varsoja. Nyt meillä on kaksi syntymättä tälle kesälle, eli tilanne on hyvä, varsalla on kuitenkin leikkiseuraa jatkossa joka päivä, Hackman sanoo.

Hackman on toiveikas Pikku-Callen keinoemon suhteen.

– Minulla on vahva usko siihen, että näistä kolmesta tammasta joku nappaa varsan omakseen. 

Tällä kerralla puskaradio on toiminut nopeasti ja apua on jo tulossa. Aina mahdollisen keinoemon löytäminen ei ole yhtä helppoa. Onneksi on tahoja, jotka seuraavat tilanteita jatkuvasti.

– On olemassa myös keinoemopalvelu, jota pitää Heli Lepo. Se on 24/7 ihan jatkuvasti toiminnassa. Hänellä on koko ajan kartta siitä, missä on varsansa menettäneitä tammoja ja missä orpovarsoja. Se perustuu täisin vapaaehtoisuuteen ja on maksuton, Petra Hackman kertoo.