Piilossa kaupunkilaisten katseilta – Vantaan yhtiöiden oudot puuhat

– Et sitten tee minusta mitään sankaria, en minä sellaista halua.

En tiedä, kuinka vakavissaan Nenonen toiveensa kanssa on. Hänestä olisi kyllä helppo leipoa sankari: Nenonen on aloittanut Vantaan tytäryhtiöissä siivousprojektin, joka olisi ollut helpompi jättää tekemättä.

Kaupungin sisäinen tarkastus myllyttää yhtiöitä hänen käskystään. Tähän mennessä viisi on käyty läpi ja neljästä on tehty tutkintapyyntö poliisille. Yhtiöiden vastuuhenkilöitä on vaihdettu. Pintaan on tullut omituisia kuvioita, joihin liittyy epäiltyä ylilaskutusta, urheiluseuran suosimista, omakotitalon remonttijärjestelyjä ja kyseenalainen taidehankinta.

Nenonen on saanut huomata, että ystävät Vantaan sisäpiireissä ovat vähentyneet ja vihamiehet lisääntyneet. Hän asettelee sanansa tarkasti.

– Kun tällaiseen työhön lähtee, niin tietää, että se ei ole helppo pesti. Toimin sen mukaan, mitä pidän oikeana. Kun illalla pystyn katsomaan itseäni peilistä, silloin asiat ovat hyvin.

Toisaalta, eipä ystäviä kertynyt myöskään silloin, kun Nenonen veti muutosohjelmaa läpi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Kyytiä sai muun muassa Tammisaaren synnytystoiminta. Siitä ei tykätty. Nenonen taitaa olla kova kundi.

– En ole, mutta haluan tehdä töitä organisaation eteen. Eikä minua HUS:ssakaan syytetty väärinkäytöksistä, vaan jostain muusta.

Nenonen tuli alun perin Vantaalle vastentahtoisesti, johtavien kuntapoliitikkojen taivuttelemana. Hänellä ei omien sanojensa mukaan ole ollut siteitä Vantaalle. Ehkä se helpottaa siivousta. Siitä näyttää tulleen 62-vuotiaalle Nenoselle tehtävä, jonka hän aikoo hoitaa ennen eläkkeelle jäämistään.

Kaupunki on tullut vuosien aikana tunnetuksi ikävistä sotkuista. Kokoomusvaikuttaja, valtuuston puheenjohtaja Raimo Salminvuo sai 90-luvulla kovan tuomion, vankeutta korruptiojutussa. Lumo-keskuksen rakennuttamiseen liittyviä epäselvyyksiä käsiteltiin niinikään oikeudessa asti. Käräjäoikeus tuomitsi, mutta hovioikeus vapautti virkamies Seppo Nurmen rikossyytteistä. Nurmi sai rikostuomion myös omista liiketoimistaan, mutta palaan häneen myöhemmin tässä tarinassa.

Tuoreempi on Nenosen edeltäjän Jukka Peltomäen tapaus. Hänen epäillään ottaneen vastaan voitelua arkkitehtitoimistolta. Rikosepäily on ollut poikkeuksellisen pitkään syyteharkinnassa. Taustalla on epäily siitä, että etujen vastineeksi Peltomäki olisi työssään edistänyt arkkitehtitoimiston liiketoimia. Poliisi ja syyttäjä ovat vaitonaisia, mutta tiedämme, että tutkinta on rönsyillyt laajalle. Peltomäki on kiistänyt epäilyt.

Nenosen siivouksen taustalla on tutkivan ryhmämme viime vuonna tekemä selvitys sähkötöihin liittyvistä epäselvyyksistä.

Vantaalla oli herättänyt kummastusta se, että kaupunginhallituksen puheenjohtajan Tapani Mäkisen (kok.) ystävän yritys haali sähkötöitä kaupungilta ja sen yhtiöiltä. Samalle ystävälle oli räätälöity merkittävä luottamustehtävä Vantaan Energian puheenjohtajana. Se ärsytti erityisesti kokoomuslaisia puoluetovereita.

Juttumme jälkeen Vantaan kaupunki ilmoitti selvittävänsä sähkötöiden ostot. Toukokuussa valmistunut raportti oli karua luettavaa. Se vahvisti havaintomme siitä, että kaupungin tilakeskus oli perusteettomasti suosinut kahta sähköyhtiötä korjaustöissä. Toinen oli Mäkisen kaverin firma. Tilakeskus oli harjoittanut eräänlaista näennäiskilpailutusta, jossa sen tuloksilla ei ollut merkitystä ostojen kannalta. 

Tarkastajilta satoi muitakin moitteita: oli epäselviä laskuja ja huonoa valvontaa. Harva toimittaja tai kaupunkilainen lienee lukenut koko raporttia. Huomio keskittyi Tapani Mäkiseen. Tarkastajat olivat haastatelleet Tilakeskuksen työntekijöitä, jotka olivat kertoneet, että Mäkinen ei ollut ohjeistanut käyttämään ystävänsä yritystä. Sen suosiminen oli vain ollut muuten vakiintunut ja hyväksi havaittu toimintatapa.

Toinen raportti salattiin - se koski Vantaan kaupungin omistamien yhtiöiden sähkötyöostoja.

Ratkaisu on tavanomainen. Kun kyse on osakeyhtiöstä, asiat leimataan salaisiksi. Samat paperit kaupungin omista hankinnoista olivat julkisia. Nenosen mukaan yhtiöitä koskevassa raportissa ei ollut mitään erityisen hälyttävää, mutta “menettelytavat eivät kaikilta osin olleet olleet kritiikkiä kestäviä”.

Nenonen haki poliitikoilta luvan ryhtyä penkomaan yhtiöitä tarkemmin.

Yksi epäillyistä on entinen Myyrmäen urheilupuistoyhtiön toimitusjohtaja Erkki Salo, jonka tapasin jo aiemman jutunteon yhteydessä.

Kävin tuolloin selvittelemässä jalkapallohalliin tehtyä paloilmoitinremonttia. Salo esitteli minulle toimistonsa seinälle ripustettua komeaa ilmakuvaa urheilupuiston alueesta. Siellä oli vietetty leikkimielisen jalkapallopelin merkeissä Salon, entisen huippujalkapalloilijan syntymäpäiväjuhliakin, sekä viisikymppisenä että kuusikymppisenä. Salo tuntui olevan tilusten herra.

Olimme sopineet, että tulen tutustumaan remonttiasiakirjoihin. Salo pahoitteli, että kaupunki olikin määrännyt ne salaisiksi. Yritin turhaan puhua häntä ympäri.

Nyt tutkinnassa olevassa jutuissa ei ole kyse sähkötöistä. Taustalla on epäily, että kaupungin yhtiön mainostuloja on ohjattu epäasiallisesti Salon omalle urheiluseuralle PK-35:lle. Yksityinen Gateway Media -yhtiö on myynyt mainospaikkoja urheilupuistosta. Tulot on jaettu mediatoimiston ja hallissa pelaavan PK35:n kesken. Seuran epäillään saaneen satojentuhansien eurojen arvosta etua, joita muille ei ole annettu.

Gateway Median toimitusjohtaja ja omistaja sanoo, ettei häntä tai hänen yhtiötään epäillä rikoksista.

– Olemme toimineet täysin sopimustemme mukaisesti eikä kaupunki ole irtisanonut niitä.

Olen kiinnostunut kuulemaan, miten yhteistyö kaupungin yhtiön kanssa on alkanut. Toimitusjohtajan mukaan hänen yrityksensä teki tarjouksen Salon edustamalle urheilupuistoyhtiölle vuonna 2008. Yksityiskohtiin asti emme pääse - toimitusjohtajan mukaan urheilupuistoyhtiön kanssa tehdyt sopimukset ovat salaisia. Pyydän yhtiötä koskevia sopimuksia myös kaupungilta, mutta vastaus on vanha tuttu.

– Osakeyhtiöiden sopimuksiin ei sovelleta julkisuuslakia, eivätkä ne siten ole julkisia, viestittää hallintojohtaja Hanna Ormio.

Gateway Median toimitusjohtaja muistuttaa minua keskustelumme aikana toistuvasti siitä, että jos hänen yrityksensä saa ikävää julkisuutta, se voi johtaa vahingonkorvausvaatimuksiin. Poliisitutkinta on saanut tunnelman kireäksi.

Hänen sopimuskumppaninsa, urheilupuistoyhtiön Salo sai potkut sen jälkeen, kun kaupunginjohtaja Nenonen oli päättänyt tutkintapyynnöstä. Salo ei halua kommentoida tapausta esitutkinnan ollessa kesken.

– Minä kyllä puhun vielä suuni puhtaaksi, mutta nyt ei ole sen aika.

Keltainen lautaverhoiltu omakotitalo sijaitsee Hakunilan bussivarikon kupeessa. Piha on iso ja iästään huolimatta talo näyttää kohtuullisen hyväkuntoiselta. Kattoa on remontoitu. Ikkunat ovat vailla verhoja, sillä talossa ei asu nyt kukaan.

Sen omistaa sama Vantaan kaupungin yhtiö, joka omistaa myös viereisen bussivarikon kiinteistön. Tämänkin yhtiön Nenonen on vienyt poliisitutkintaan sisäisen tarkastuksen suosituksesta. Keltainen talo ei ole kiinteistöyhtiöiden epäselvyyksistä suurin, mutta se kertoo kummallista tarinaa vantaalaisesta asioiden hoidosta.

Talossa asui jonkin aikaa pariskunta, jonka yhtiö Dimaxi teki bussivarikoille kiinteistönhoitoa. Vuonna 2013 se laskutti kaupungin yhtiöiltä yhteensä 250 000 euroa, ilman kirjallista sopimusta ja kilpailutusta.

Yhtiö hankki myös tarvikkeita, työkaluja, jopa kaivinkoneen ja laskutti ne sitten kaupungin yhtiöiltä. Sisäinen tarkastus kiinnitti huomiota tähän ns. läpilaskutukseen ja siihen liittyvään yleiskuluun, jonka Dimaxi otti tarvikkeiden hinnan päälle. Yleiskulua perittiin 20-50 prosenttia, kun tavallisesti se on noin kymmenkunta prosenttia.

Tarkastuksessa myös hämmästeltiin sitä, että Dimaxi teki itsenäisesti päätöksiä kaupungin yhtiöiden hankinnoista. Pariskunta näyttää hoitaneen bussivarikkoa kuin omaansa.

Keltaiseen omakotitaloon ryhdyttiin tekemään remonttia ja tarvikkeet laskutettiin kaupungin yhtiöltä - yhteensä yli 40 000 euroa. Vuokraa pariskunta maksoi 500 euroa kuukaudessa. Markkinahinta olisi arvioiden mukaan selvästi korkeampi. 

– Se talo oli alun perin ihan kauheassa kunnossa. Me tehtiin siellä remonttia puolen vuoden ajan eikä laskutettu omaa työtämme siitä ollenkaan, kertoo toinen Dimaxin omistajista.

Hänen mukaansa asumisjärjestely tehtiin sen takia, että ajokilometrit vähenisivät. Niillä olikin suolainen hinta. Tarkastusraportissa ihmeteltiin, että yritys oli laskuttanut ajoista yhden euron kilometriä kohti.

Mukaan bisneskuvioihin tuli myös Dimaxin toimitusjohtajan veli. Varikolla kauan toiminut siivousfirma pantiin sivuun lokakuussa 2013 ja veljen firma alkoi hoitaa siivousta.

– Edellisestä siivousfirmasta oli tullut niin paljon valituksia ja jotain piti tehdä. Mieheni sanoi veljelleen, että “tee tarjous”. Ei mieheni ollut yksin uutta firmaa valitsemassa enkä tiedä, kuka sen loppupeleissä päätti.

Nainen vastaa puhelimessa avoimesti kysymyksiini. Hän vetoaa aina uudestaan siihen, että he olivat toimineet virkamiehen antamien ohjeiden mukaan.

Virkamiehellä hän tarkoittaa Seppo Nurmea. Kyseessä on sama mies, jonka Lumo-sotkuista saaman rikostuomion hovioikeus kumosi muutama vuosi sitten ja joka tuomittiin omiin liiketoimiinsa liittyvistä talousrikoksista.

Nurmen johtamien kiinteistöyhtiöiden toimintatavoista tulee tarkastajan kertoman perusteella omituinen kuva. Hankintalakia ei ole noudatettu, on maksettu olemattomasta työstä, paperit on sekaisin, vuokrasopimuksia ei ole tehty, veroja on maksettu väärin, kuitit ovat kateissa, hankintojen tekijöistä ei ole tietoa, on tehnyt epäselviä matkoja yhtiön piikkiin, on vääristelty kaupungille annettavaa tietoa.

Yksi merkittävimmistä kysymyksistä on, ovatko kaupungin yhtiöt antaneet kiellettyä tukea bussivarikolla toimiville yhtiöille ja vääristäneet näin kilpailua. Se olisi tapahtunut veloittamalla niiltä liian alhaisia vuokria ja hoitamalla kuluja, jotka olisivat kuuluneet bussiyhtiöiden kontolle.

Poikkean Vantaan kaupungin omistaman Leija-keskuksen aulaan. Sitä pyörittää yksi poliisitutkintaan joutuneista, Nurmen vetämistä kiinteistöyhtiöistä. Vastaanotosta ohjataan peremmälle. Käytävältä löytyy kokoomustaustaisen vantaalaistaiteilijan taideteos “Neljä runoa”. Se sisältää muun muassa erilaisia kappaleita lautaa, lasia ja metallitankoja. Kaupungin kiinteistöyhtiö osti sen 6000 eurolla vuonna 2013.

Taidemausta on turha kiistellä, mutta kaupungin sisäinen tarkastus katsoi, että tuntemattoman tekijän teoksista maksettu noin 6000 euroa oli ylimitoitettu summa ja suurta osaa siitä voi epäillä taiteilijalle annetuksi vaalitueksi. Taiteilija oli kokoomuksen ehdokkaana eduskuntavaaleissa vuonna 2011 ja seuraavana vuonna kuntavaaleissa.

Keskustaministeri Mauri Pekkarisen tukiryhmän Suomi-Soffalle myymät taulut tuntuvat jo kaukaisilta, mutta ylihintaisella taiteella vaalirahastaminen ei ehkä olekaan menneisyyttä. Yhtiön hallituksen entinen puheenjohtaja Kim Zilliacus on taiteilijan puoluetoveri. Hän ihmettelee tarkastajan tulkintaa.

– Näitä töitä oli jo aiemmin esillä tilassa ja siitä kokonaisuudesta tykättiin. Kun taiteilija tarjosi töitä ostettavaksi, hallitus päätti ne hankkia. Sitä paitsi, työthän ostettiin vasta vaalien jälkeen.

Nurmen johtamien kiinteistöyhtiöiden hallitukset ovat muutenkin kiistäneet jyrkästi väärinkäytösepäilyt ja kommentoineet, että sisäinen tarkastus on toiminut tarkoitushakuisesti, jopa ilkeämielisesti.

Nenosen siivousprojektiin sisältyy myös se, että kaupungin ja sen yhtiöiden työntekijöitä koulutetaan tekemään hankintoja oikein. Julkisten hankintojen aitoa kilpailuttamista ei nimittäin voi laiminlyödä sillä perusteella, että tutulta on kätevämpi ostaa. Muun muassa tähänhän kaupungin tilakeskus vetosi, kun viime vuonna ihmettelimme ohi sääntöjen tehtyjä sähkötyöostoja.

Myös vantaalaispoliitikkojen keskuudessa käy nyt sutina. Kaupungin yhtiöissä heitä on iso liuta valvomassa omistajan etua. Myyrmäen urheiluhalliyhtiön hallituksessa istui peräti yhdeksän poliitikkoa.

Mitä sellaisella määrällä tekee? Suoran vastauksen sain nykyään yhtiön toimitusjohtajan tehtäviä hoitavalta Kari Antilalta.

– Ei tällainen kokoonpano ole tarkoituksenmukainen. Yhtiössä selvitään kolmen hengen hallituksella, Antila totesi maaliskuussa.

Hallitusten jäsenten pitäisi kahvin juomisen ohessa huolehtia paitsi yhtiön isoista linjoista, myös valvoa johtoa. Yhtiöthän pyörittävät veronmaksajien rahaa. Virallisesti suurissa hallituksissa kyse on siitä, että niissä kuuluu omistajan ääni laajasti eri puolueiden luottamushenkilöiden kautta.

Taustakeskusteluissa poliitikot kuitenkin myöntävät, että myös rahalla ja statuksella on väliä. Lukuisat hallituspaikat ovat puolueidenkin taloudellinen etu, sillä kokouspalkkioista osa tilitetään omalle kunnallisjärjestölle. Hallituspaikkoja voidaan jakaa myös palkintona tai tunnustuksena “hyville tyypeille”.

Tarkastusraporttien mukaan valvonta yhtiöissä oli pettänyt. Myyrmäen Urheilupuiston yhtiöstä poliitikot siivottiin keväällä pois ja tilalle istutettiin muutama virkamies. Valtaa ei ole annettu kokonaan heidän käsiinsä, sillä halliyhtiön omistaa toinen kaupungin yhtiö. Sen hallituksessa luottamushenkilöt ovat edustettuina.

Siivousprojekti yltää myös hallitusten jäseniin. Jatkossa kaikkien pitäisi ymmärtää esimerkiksi se, minkä takia yhtiö on olemassa ja mikä on hallituksen vastuu.

– Me koulutamme sekä yhtiöiden johtoa että hallitusjäseniä. Pitää tietää, mikä on hyvä hallintotapa. Jatkossa myös edellytetään, että meidän hankintatoimi hoitaa keskitetysti kaikki kilpailutushankinnat, sanoo kaupunginjohtaja Nenonen.

Olipa valvojana sitten poliitikko tai virkamies, välinpitämättömyys on riski. Joku voi alkaa hoitaa yhtiötä vähän kuin omaansa. Tosin sillä erotuksella, että riskit kantaa ja tappiot kuittaa veronmaksaja.

Omavaltaisuus ilmenee ehkä omituisimmillaan siinä, mitä tapahtui, kun kiinteistöyhtiöiden toimitusjohtaja Nurmi tuomittiin liiketoimintakieltoon kesällä 2013. Rikostuomio liittyi miehen omaan yritystoimintaan.

Yhtiön hallitus leimasikin toimitusjohtajan eropaperin, mutta Nurmi palkattiin vielä samassa kokouksessa yhtiön konsultiksi. Sisäisen tarkastuksen mukaan hän hoiti erosta huolimatta entisiä tehtäviään. Tätä jatkettiin jopa sen jälkeen, kun kaupungin yleisjaosto oli antanut erillisen määräyksen, ettei Nurmi saa osallistua kaupungin yhtiöiden toimintaan.

Kysyn Kehäportti-yhtiön hallituksen entiseltä puheenjohtajalta Kim Zilliacukselta, mitä ihmettä hallituksessa ajateltiin.

– Ei Nurmi ole hoitanut samoja tehtäviä, vaan yhtiöön kyllä valittiin uusi toimitusjohtaja. Nurmi haluttiin pitää mukana, koska hänellä on ollut asiantuntemusta näiden yhtiöiden asioissa.

Zilliacus ei osaa kuitenkaan selvittää, mitä konkreettisia eroja vanhassa toimenkuvassa oli uuteen.

Myöhemmin Nurmen liiketoimintakielto purettiin, kun hovioikeus lievensi hänen rangaistustaan talousrikosjutussa.

Vantaan kaupunki näyttää säännönmukaisesti leimaavan salaisiksi papereita, jotka koskevat sen tytäryhtiöiden toimintaa. Tämä on suomalaisella kuntakentällä vakiintunut tapa.

-– Se on tällainen vanha pölyinen ajatus siitä, että kaikki, mikä voidaan salata, myös salataan, sanoo Siru Kauppinen, vihreä vantaalaispoliitikko.

Kauppinen teki reilu vuosi sitten aloitteen laajemman julkisuuden ulottamisesta Vantaan yhtiöihin. Hän olisi halunnut yhtiöiden esityslistoja ja pöytäkirjoja esille, ainakin soveltuvin osin.

Virkamiehet vetosivat tuolloin vastauksessaan muun muassa siihen, että ovathan tilinpäätökset julkisia.

Omituisia taidehankintoja, epäilyttävää tukea bussiyhtiöille tai kilpailuttamisen laiminlyöntejä ei kuitenkaan saa selville tilinpäätöksistä. 

Mitä hyötyä laajemmasta avoimuudesta olisi? Kuntalaiset voisivat seurata, miten valtaa ja rahaa käytetään heidän omistamassaan yhtiöissä. Avoimuus jo itsessään vähentäisi väärinkäytösriskiä ja huonoa hallintoa. Ehkä nämäkin poliisisotkut olisi voitu välttää.

Kuntapoliitikko saa avoimuusvaatimuksilleen tukea kaupunginjohtajalta.

– Oma mielipiteeni on, että kyllä tässä olisi vakava pohdinnan paikka. Se tosin edellyttäisi muutoksia osakeyhtiö- ja kuntalakiin.

Ainakin toistaiseksi Nenonen on voinut jatkaa työtään rauhassa eivätkä vantaalaispoliitikot ole ottaneet mallia Kittilästä sekaantumalla esimerkiksi tutkintapyyntöjä koskeviin asioihin. 

Itä-Uudenmaan poliisi juoksuttaa kevään aikana ison joukon vantaalaisia kuulusteluissa. Eilen kuultavana oli myös Nenonen itse.

Nenonen ei lupaa, etteikö Itä-Uudenmaan poliisi saisi vielä lisää töitä. Hän kuitenkin muistuttaa moneen kertaan, että poliisi on pyydetty apuun, jotta saataisiin selvyys epäselvyyksiin. Ehkä kaupungille ei sittenkään ole syntynyt vahinkoa.

Kuulen jutunteon aikana paljon kuisketta kaupunginjohtajasta ja sisäisestä tarkastuksesta. Puhutaan ajojahdista ja kohtuuttomuuksiin menemisestä. Nenonen ei myönnä, että häntä hirvittäisi.

– En minä ole tänne tullut ystäviä hankkimaan.