Pieniä potilaita: Sophia-vauva saa lastahoitoa ja Anni-Pauliina toipuu elinsiirrosta

Pieniä potilaita -sarjan kolmannessa jaksossa tutustumme sairaalakouluun ja seuraamme neljän pienen potilaan tarinaa. Sophia-vauva saa lastahoitoa, Eerik käy sairaudesta huolimatta koulua, Olavi tulee tarkastuskäynnille ja elinsiirrosta toipuva Anni-Pauliina suunnittelee tulevaisuutta.

Pikku-Sophia saa lonkkalastan

Pieniä potilaita -sarjan kolmannessa jaksossa 6.2. nähdään kuinka kuukauden ikäinen Sophia-vauva ja hänen vanhempansa ovat saapuneet kirurgi Yrjänä Nietosvaaran vastaanotolle korjaamaan pikkutytön lonkkaluksaation.

– Sophia syntyi neljä ja puoli viikkoa sitten. Lääkäri teki tarkastuksen ennen kuin pääsimme kotiin ja totesi, että Sophian vasemmassa lonkassa on lonkkaluksaatio, Janita-äiti kertoo.

– Myöhemmin selvisi, että tämä on aika yleistä tytöillä, Nahaison-isä muistelee.

Synnynnäistä lonkkaluksaatiota, eli lonkkanivelen sijoiltaanmenoa, ilmenee noin yhdellä sadasta vastasyntyneestä. Sairaanhoitaja Eerika Pohjanheimo kertoo, että lonkkaluksaatio saattaa periytyy äidiltä tyttölapselle, joka on raskauden aikana perätilassa.

Myöhemmin Janita-äiti iloitsee ensimmäisen lastan poistosta.

– Tänään heräsimme puoli kuudelta, jotta saimme ottaa lastan pois. Kylvettiin, halailtiin ja pidettiin sylissä. Ei siitä lastasta ole haittaa, mutta on paljon ihanampi pitää omaa lasta sylissä ilman lastaa. Nyt on saatu oma vauva takaisin!

Isomman lonkkalastan kanssa parantuminen kestää vielä kolme viikkoa, sen jälkeen Sophia pääsee kotiin nauttimaan elämästä ilman lastaa.

Sairaalakoulussa opitaan ja tervehdytään

Lastenklinikan sairaalakoulussa käy vuosittain 300-400 lasta, joista osa on koulussa vain hetken ja osa koko lukuvuoden.

– Täällä opetellaan lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, leikitään ja pelataan – ihan niin kuin tavallisessa koulussa. Yritämme taata sen, että oppilas tervehdyttyään ja kuntouduttuaan pystyy palaamaan kotikouluun, erikoisluokanopettaja Jarmo Lehtonen kertoo.

– Jokaisen kohdalla laaditaan yksittäiset tavoitteet, koska joskus mennään sairauden ehdoilla, ja voimat eivät aina riitä koulutyöhön, Lehtonen kertoo.

Lastenklinikan koulua käy muun muassa perinnöllistä munuaissairautta sairastava, ekaluokkalainen Eerik. Imusolmukesyöpää sairastava, kolmetoistavuotias Topi puolestaan pystyy käymään koulua sairaalan ulkopuolella hoitojaksojen välissä.

Olavi pärjää diabeteksen kanssa

Kolmetoistavuotiaalla Olavilla puhkesi yllättäen diabetes, ja nyt hän palaa Lastenklinikalle kontrollikäynnille. Miten poika on pärjännyt taudin kanssa arjessa?

– Kotona piti muistella mitä sairaalassa tehtiin. Piti vaan pistää insuliini ja ottaa verensokeri, Olavi kertoo ja paljastaa mitä mieltä on sairaudestaan.

– Sitä ei aiheuttanut itse, mutta sen kanssa pitää vaan elää, poika pohtii.

Diabeteshoitaja Ritva Simonen neuvoo, että sokeritaudin hoito vaatii säännöllisyyttä. Potilaan tulee syödä säännöllisesti, nukkua riittävästi ja liikkua. Pienten potilaiden kohdalla on tärkeää, että vanhemmat antavat nuoren oppia itse huolehtimaan itsestään.

– Vanhempien pitää luottaa siihen, että lapsi osaa hoitaa itsensä, eikä saa vahdia liikaa. Itsenäistyminen ei saa saada takapakkia, Simonen sanoo.

Anni-Pauliinalle tehtiin harvinainen elinsiirto

Anni-Pauliina on viettänyt suuren osan elämästänä sairaaloissa synnynnäisen suolistosairauden takia. Hänelle tehtiin suolistosiirto, joka on harvinaisesta elinsiirto Suomessa.

– Toistaiseksi niitä on tehty kolme kappaletta. Tämä on paljon harvinaisempaa kuin moni muu elinsiirto, lastenkirurgi Mikko Pakarinen kertoo.

Suolensiirrosta on nyt lähes kaksi vuotta ja nuori tyttö toipuu hyvää vauhtia.

– Ennen koulun jälkeen, kun tulin kotiin, lysähdin sohvalle. En jaksanut lähteä kaupungille tai tehdä kavereiden kanssa mitään. Nyt pystyn syömään ja voin mennä kuin normaalit omanikäiset, Anni-Pauliina kertoo.

Teemun käsi laitetaan kuntoon

Yhdeksänkuukautinen Teemu on tullut tapaamaan hänelle leikkauksen suorittavia kirurgeja. Yli viisikiloinen poika sai synnytyksessä hermovaurion, eikä pystynyt liikuttamaan toista kättään.

– Synnytys oli kamala ja kesti kauan. Kun pää oli syntynyt luonnollisesti, todettiin, että tulossa on iso lapsi. Tuli kiire ja jouduttiin vetämään aika rajusti, äiti Nina kertoo.

– Ensimmäinen kommentti oli, että "se on valtava". Ei ollut ihan pieni vastasyntynyt, Tatu-isä muistelee naureskellen.

Kirurgit Antti Sommarhem jaYrjänä Nietosvaaran yrittävät leikkauksella saada Teemun käden toimimaan. Seuraavassa Pieniä potilaita -jaksossa näemme mitä leikkauksessa tapahtuu.

AVA

Lue myös:

    Uusimmat