USA, 1998. Ohjaus: Joe Dante. Käsikirjoitus: Gavin Scott, Adam Rifkin, Ted Elliott, Terry Rossio. Kuvaus: Jamie Anderson. Leikkaus: Marshall Harvey. Tuotanto: Michael Finnell, Colin Wilson. Pääosissa: Gregory Smith, Kirsten Dunst, Jay Mohr, Phil Hartman, Kevin Dunn, David Cross, Ann Magnuson, Dick Miller, Wendy Schaal.
Pienet soturit on tarina siitä, miten lelufiguurien sisälle asennetut mikroprosessorit antavat leluille älyn ja kyvyn itsenäiseen ajatteluun. Nämä ominaisuudet saavat leluista koostuvat vihollisjoukot sotimaan keskenään. Vastakkain ovat hyväntahtoisten gorgonien hirviöjoukko ja maskuliiniset sotamiehet. Tuotantovirheen takana on Globotech-niminen yritys, joka lelujen ohella valmistaa myös aseita.
Lelukaupanomistajan murrosikäinen poika Alan (Gregory Smith) sekä hänen läheisensä joutuvat muoviukkojen taistelun keskellä itsekin todelliseen hengenvaaraan. Alanista tulee sitten gorgonien puolustaja, jonka sankarillisuus muuttaa mikroprosessoreihin koodatun kohtalon toiseksi: häviämään ohjelmoiduista gorgoneista tuleekin voittajia - ja Alan valloittaa samalla ihastuksensa sydämen itselleen. Myös Globotechin onnistuu kääntää mokansa voitokseen ja hyödyntää lelujen huonoja ominaisuuksia myöhemminaseteollisuudessa. Elokuvan moraaliton paholainen on selvästi alleviivaten Globotech, joka saa lelusodan uhrit vaikenemaan isolla rahalla.
Ideaa Pienissä sotureissa on tasan yhtä vähän kuin Mortal Kombatin fantasiahahmojen survival-pelissä, jossa potkitaan, hakataan ja metelöidään. Onneksi pienistä sotamiehistä lähtee hiukan vähemmän ääntä. Mainion Gremlinsin ohjanneen Joe Danten tiimiin kuuluu mm. Jurassic Parkin dinosaurusten suunnittelija Stan Winston sekä joukko muita elokuvatyön ammattilaisia. Työryhmään nähden figuurit ovat teknisesti hämmästyttävän kömpelöitä. Lopputulos on totaalisen tyhjänpäiväinen, aggressiivinen ja puiseva. Lihaksikkaalle sotilashahmolle, kapteeni Chip Hazardille, on äänensä antanut Tommy Lee Jones, joka on jostain syystä jaksanut tuhlata kykyjään persoonattomaan uhoon. Sekä elokuvan lelut että ihmisnäyttelijät ovat yhtä onttoja kuin käsikirjoituskin. Elokuvassa viljellään myös pikkunäppärää, Danten aiempiin elokuviin ja niiden lajityyppiin kohdistuvaa huumoria, joka ei toimi alkuunkaan.
Mielikuvitusleikki lelujen muuttumisesta ajatteleviksi itsenäisiksi olennoiksi ei ole huono - eikä uusi. Mutta miksikään Toy Storyn haastajiksi pikku-ukoista ei kyllä ole. Danten elokuvan on vaikea kuvitella kiinnostavan muita kuin niitä alle kouluikäisiä lapsia, jotka leikkivät kotona action-figuureillaan. Pienet soturit on kuitenkin Suomessa väkivaltansa vuoksi kielletty alle 12-vuotiailta; huoltajan seurassa sitä pääsevät katsomaan 9-vuotiaat. On siis nurinkurista, että ikärajaluokitus karsii pois elokuvan kaikkein potentiaalisimmat katsojat