Matalaenergiatalon lämmityskulut ovat parhaimmillaan noin kolmannes niin sanotun normitalon (2003) kuluista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 140 asuinneliötä käsittävän talon lämmitykseen menee vuodessa 350 euroa, eli vähemmän kuin 30 euroa kuukaudessa!
Kuinka se on mahdollista ja kuinka ihmeessä siihen oikein päästään, erikoistutkija Juhani Laine VTT:ltä? "Se on mahdollista, kun minimoidaan lämmöntarve," Laine myhäilee. "Siihen päästään hyvällä lämmöneristyksellä, tehokkailla ikkunoilla ja lämmön talteenotolla sekä erittäin huolellisella rakentamisella, jonka ansiosta rakennuksen tiiviys on hyvä."
Laine luettelee esimerkkejä toteutukseen vaadittavista materiaaleista ja määristä: alapohjaan pannaan 200 mm polyuretaania, seiniin joko 150 mm polyuretaania tai 250 - 300 mm mineraalivillaa ja kattoon mineraalivillaa noin puoli metriä.
"Ikkunoiden U-arvo on 0,6 - 1. Tämä tarkoittaa erittäin tehokkaita ikkunoita," Laine tähdentää. "Ikkunoilla on myös torjuttava auringon lämpösäteilyä, sillä muuten talosta tulee liian lämmin!"
Talon lämmöntarve on hiustenkuivaajan luokkaa. Tarkoittaako tämä siis todella sitä, ettei talossa edes tarvita varsinaista lämmitysjärjestelmää - sehän on silkkaa säästöä jo rakennuskustannuksista lähtien?
"Kyllä se todella näin on! Talossahan tarvitaan - aina! - ilmanvaihtojärjestelmä. Ilmanvaihtokone pystyy tuottamaan kaiken tarvittavan lämmön jälkilämmityspatterilla niin hyvin, ettei mitään muuta lämmitysjärjestelmää tarvita."
Märkätiloissa lattialämmitys on tietysti lisänä hyvä kosteusteknisistä syistä. Lisälämmönlähdettä tällaiseen taloon ei tarvita: "Kyllähän takka tietysti usein rakennetaan mukavuuden ja viihtyisyyden takia," Laine myöntää. "Mutta silloin on valittava sellainen varaava malli, joka luovuttaa lämpöä mahdollisimman hitaasti."
Perustusten rakentaminen
Matalaenergiatalon perustuksien rakentaminen ei eroa oikeastaan millään tavalla normaalitalosta: rakennesuunnittelija suunnittelee ne maaperätutkijan antaman perustustapalausunnon perusteella. Matalaenergiatalossa seinät ovat hiukan tavallista paksummat, joten sen myötä perustuksissa käytetään hiukan leveämpiä harkkoja. Rakentajan ei kannata huolestua siitä, että se vaikuttaisi sisätiloja pienentävästi käytettyä rakennusoikeutta laskettaessa, sillä nykyisen rakennus- ja maankäyttölain mukaan luetaan seinää vain 250 mm saakka. Sen yli menevä osuus ei enää vaikuta asiaan.
Esimerkkitalossamme on anturaperustus, jonka päälle muurataan kevytsoraharkot. Harkko on markkinoiden tehokkain malli, jossa on kevytsoran välissä 190 mm polyuretaanieriste. Harkot ovat varsin keveitä ja helposti käsiteltäviä, joten muuraaminen sinänsä soveltuu hyvin vaikka hiukan kokemattomammallekin.
Jos kuitenkin epäilee osaamistaan, kannattaa ilman muuta turvautua ammattimiehiin, onhan kysymys varsin tärkeästä talon osasta. Omatoimirakentaja pääsee kuitenkin parhaille päiväpalkoille käyttämällä aikaansa kyselemällä päivisin alan liikkeistä hyviä tarjouksia ja siivoamalla työmaan iltaisin.
Muurauksen voi tehdä joko kelkalla tai kauhalla. Joka toiseen varviin pannaan vaakasaumoihin 8 mm harjaterästangot. Päällimmäiseksi asetetaan bitumihuopakaistale perustusten ja rakenteiden väliin katkaisemaan kapillaarisen kosteuden nousu. Perustusten sisäpuolelle jäävä huovan osa taitetaan ja sillä tiivistetään lattian ja perustusten väli suojaksi radonkaasua vastaan. Pystysaumat tiivistetään uretaanilla pillillä varustettua patruunaa käyttäen.
Perustukset on suojattava myös ulkopuolista kosteutta vastaan maasta lähtien. Anturan alla on salaojasepeli ja kunnollinen salaojituskerros. Anturan ja pystysokkelin välinen osa viistetään vinoksi siten, että vesi pääsee valumaan siitä salaojiin.
Täällä perustukset on tasoitettu ensin perustuslaastilla, siihen on vedetty kylmäbitumiliuos tartunnan parantamiseksi ja sen päälle paistettu bitumikermi, joka yltää edellä mainitun viisteen päältä jonkin matkaa sokkelia ylöspäin.
Tämän päälle tulee vielä voimakkaasti profiloitu perusmuurilevy, joka estää ulkopuolisen kosteuden imeytymisen mutta päästää kuitenkin sisäpuolelta tulevan haihtumaan pois. Levyn yläreunaan kiinnitetään vielä profiililista estämään irtoaineksen valuminen sitä kautta alas.
(JKA 14.10.2005)