Kaksi nuorta suomalaisnaista lähti maailmalle etsimään onnea. He löysivät sen, ja enemmänkin.
Ystävykset Karoliina Tenhunen ja Maia Talas pakkasivat laukkunsa vuonna 2005, ja lähtivät maailmalle. Tarkoituksena oli löytää onni, jota Suomessa ei ollut näkynyt. Parikymppisten naisten elämät olivat siinä vaiheessa, ettei kotimaalla ollut tarpeeksi annettavaa, eikä ympärivuotinen työputkikaan houkutellut.
– Meillä molemmilla oli kova polte rinnassa ja elämäniloa. Oli selvää, että ne puitteet joita Suomi tarjosi, olivat liian pienet meille, kertovat Karoliina ja Maia.
Aluksi naiset matkustivat Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Vuodet kuluivat uusia tuttavuuksia tavatessa, ja myös itseä tutkiskellessa.
– Periaate oli se, ettei samaan paikkaan saanut palata kahdesti. Muuten on niin helppo mennä siihen samaan paikkaan takaisin, uudestaan ja uudestaan, naiset selventävät.
Aallot veivät egon ja sydämen
Etelä-Amerikan Chilen, Bolivian, Perun ja Ecuadorin road tripin jälkeen palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ja samalla järkkyivät periaatteet. Naisten viimeisenä etappina oli Huanchaco, kaupunki Perussa, johon oli tarkoitus jäädä viikoksi. Viikko venyi yli kuukaudeksi. Huanchacossa naisia viehätti iloinen ja aito elämänasenne, reggae-juhlat, ja upeat aallot, jotka mahdollistivat surffaamisen niin amatöörille kuin ammattilaisellekin.
– Surffaaminen on jotakin semmoista, jonka kohdalla vahvinkin ego haavoittuu. Kun opit kohtaamaan meren ja sitä kohtaan tuntemasi pelon, surffaamisesta tulee nautinnollista, toteaa Karoliina.
