Perheenisä halusi yhteisten vuosien jälkeen siirtyä homosuhteeseen – vaimo kertoo, kuinka 9-vuotinen liitto päättyi
Ali meni naimisiin parhaan ystävänsä kanssa, vaikka tiesi tämän olevan homo. Nyt nainen kertoo, miten heidän erilainen elämäntarinansa lopulta päättyi. COLOURBOX
Julkaistu 05.04.2019 20:57
Jonna Kumpula
jonna.kumpula@mtv.fi
Ali meni naimisiin parhaan ystävänsä kanssa, vaikka tiesi tämän olevan homo. Nyt nainen kertoo, miten heidän erilainen elämäntarinansa lopulta päättyi – vai päättyikö sittenkään?
Ali Anne kertoo Love What Matters -sivustolla siitä, miten hänen 9 vuotta kestänyt parisuhteensa päättyi. Hänen unelmiensa mies ja lastensa isä ei ollutkaan se mies, joksi häntä oli aiemmin luultu.
"Tämä tarina kertoo siitä, kuinka avioiduin ja perustin perheen unelmieni miehen kanssa ja kuinka lopulta 9 vuoden yhdessäolon jälkeen huomasimme, ettei liittomme ollut tarkoitettu kestämään. Mieheni oli nimittäin homo.
Tapasimme Kylen kanssa vuonna 2005, ja meistä tuli todella nopeasti läheiset ystävät. Vaikka arvostinkin Kylea ja pidin hänestä todella paljon, en olisi ikimaailmassa uskonut, että minulla olisi mitään saumoja häneen.
Eräänä päivänä hän veti minut sivuun ja kertoi, että hän ”kamppaili” homoseksuaalisuutensa kanssa.
– Vau, sinulla tulee tulevaisuudessa olla tosi vahva vaimo, vastasin hänelle tuolloin.
Meillä molemmilla oli uskonnollinen kasvatus, jonka mukaan homous on syntiä. Jos olit kiinnostunut samaa sukupuolta olevasta henkilöstä, olit tuomittu elämään selibaatissa koko elämäsi tai menemään naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja tekemään parhaasi elääksesi heteroseksuaalin elämää.
Kyle oli aina halunnut perustaa perheen, joten heteroseksuaalinen elämäntapa oli ainut mahdollinen vaihtoehto hänelle. Koska olimme niin läheisiä ystäviä, rakastuimme ja menimme naimisiin. Tiesimme, että haluamme elää yhdessä.
Moni ihaili avioliittoamme, ja saimmekin usein kuulla, että parisuhteemme antoi monille uskoa avioliittoon ja sen kestävyyteen.
Perheen perustaminen
Pikakelataan elämäämme eteenpäin, vuoteen 2013. Päätimme viiden vuoden avioliiton jälkeen, että on aika viimein perustaa perhe.
Esikoisemme Eva Li oli kiharatukkainen ja karamellin värinen, kaunis lapsi. Sitten saimme kuopuksemme, Nygelin. Olimme niin innoissamme siitä, että saimme vihdoin ja viimein mahdollisuuden nähdä, miltä poikamme näyttää.
Elämä oli kiireistä, mutta samalla niin kaunista. Vanhempina olo on elämämme tärkein tehtävä ja teemme kaiken lastemme tähden.
Olimme olleet naimisissa kahdeksan vuotta, kun ylläpitämämme kulissi alkoi tuntua Kylesta raskaalta. Lapsemme olivat vielä todella pieniä, kun aloitimme elämämme pelottavimman ja vaikeimman aikakauden.
Olimme pariskuntana olleet aina 100-prosenttisen rehellisiä ja uskollisia toisillemme. Aloimmekin syvällisemmin tutkia, mitä Raamatussa todella sanotaan homoseksuaalisuudesta.
Seuraavien neljä kuukauden aikana kulutimme aikaamme lukemalla erilaisia tutkimuksia, kirjoja ja blogeja sekä keskustelimme samanlaisessa tilanteessa olleiden ihmisten kanssa.
Tulimme lopulta ratkaisuun, ettei homous ole syntiä ja ymmärsimme, että kaikki ovat arvokkaita sellaisina kuin ovat. Tämän jälkeen meidän tuli päättää, jatkammeko avioliittoamme ja elämäämme sellaisena kuin se oli aiemminkin ollut vai loisimmeko toisenlaisen, ei niin perinteisen perheen.
Kyle on ”kaikki tai ei mitään” -tyyppinen ihminen: kun hän sitoutuu johonkin, hän antaa sille kaikkensa. Jos jatkaisimme avioliittoamme siitäkin huolimatta, että Kyle kertoisi julkisesti olevansa homo, hän ei olisi selkeästi kummallakaan puolella. Se olisi merkinnyt hänelle suorastaan katastrofia.
Aivan kuin lapsi olisi päästetty karkkikauppaan, mutta lapselle olisi sanottu, ettei hän saa ottaakaan yhtään.
Miksi siis kiusaisin ja piinaisin häntä?
– Jos aion olla homo, haluan olla miehen kanssa. Enkä tarkoita vain seksiä miehen kanssa vaan myös molemminpuolista rakkautta miehen kanssa – haluan siis parisuhteen miehen kanssa, Kyle sanoi.
"Se oli hetki, kun tiesin avioliittomme olevan ohi"
Kylen sanat saivat minut varpailleen – se oli hetki, jolloin tiesin avioliittomme olevan ohi.
En kuitenkaan itkenyt. Muutama kyynel vain vierähti poskelleni, sillä olin oikeastaan vain helpottunut.
Kun sain Kylen lopulta vakuuttuneeksi, että olin sinut asian kanssa, hän murtui. Hän laittoi kädet kasvoilleen ja alkoi itkeä. Hän toisti jatkuvasti olevansa pahoillaan ja rakastavansa minua.
– Tiedän, että rakastat minua, Kyle. En ole ikinä epäillyt sitä. Tiedän, ettei kyse ole siitä, että valitset miehet ennen minua. Olen silti osa perhettäsi, sanoin hänelle.
Hän ei olisi koskaan uskonut, että elämämme olisi mennyt lopulta näin. Enkä minä ollut koskaan nähnyt hänen itkevän niin kuin hän itki silloin.
Uskon, että hän itki, koska samalla, kun hän pääsi vapauteen, tilanne särki sydämeni. Ja kyllä minuun sattuikin, mutta olin siitäkin huolimatta naurettavan rauhallinen.
– Kyle, odotan itseasiassa innolla sitä, että näen sinut vapaana ja mietin, mitä kaikkea uutta ja mahtavaa sinulle tapahtuukaan tämän jälkeen, jatkoin Kylen itkiessä entistäkin vuolaammin.
Perhe ja ystävät jättivät – rakkaus on ja pysyy silti
Siitä on kulunut nyt kaksi vuotta, kun päätimme erota. Elämämme ovat muuttuneet dramaattisesti, mutta kuitenkin kauneimmalla mahdollisella tavalla.
Kun Kyle kertoi julkisesti homoudestaan, menetimme lähes kaikki ystävämme ja läheisemme. Se tuntuu pahalta ja jätti arpensa.
Tiedän kuitenkin, että vaikka minä ja Kyle emme jatkaneet yhteistä romanttista tarinaamme, rakastamme toisiamme ja meillä on edelleen syvä yhteys: olemme edelleen parhaita ystäviä.
Olemme sitoutuneita perheeseemme, joka ei ole niin tavallinen kuin yleensä. Haluamme, että lapsemme kasvavat tietäen, että heidän isänsä ja äitinsä rakastavat toisiaan ja lapsiaan.
Tarinamme kertookin ehdottomasta rakkaudesta, ystävyydestä, syvästä kivusta, täydellisestä epätoivosta sekä juhlan ja vapauden tunteesta. Jokainen meistä kirjoittaa omaa tarinaansa; toiset valitsevat helpomman, toiset vaikeamman tien."
