Monilapsisen perheen arki pyörii rutiinien voimalla. Rutiinit tuovat ryhtiä lastenkin arkeen ja lapset kannattaakin ottaa mukaan kodin askareisiin jo pienestä pitäen. Samalla kun vanhemmat saavat apua kodinhoidossa, oppivat lapset ottamaan vastuuta.
Vaasalainen nelilapsisen perheen äiti Katja Rosenlund-Holkko kertoo omasta arjestaan rauhallisesti. Vaikka kuinka kärttäisi pimitettyä tietoa, ei perheenäidistä irtoa kaaoksenvälttelyteoriaa kummempaa vinkkiä arjen hallintaan.
– Paras vinkki on se, että tekee koko ajan jotain pientä, ettei kaaos yllätä. Koko talon kattava suursiivous rykäistään käyntiin vain äärimmäisessä tarmonpuuskassa.
Perheen lapset on opetettu osallistumaan kodin puuhiin. Jokaiselle neljästä lapsesta on työlistaan kirjattuna yksi tehtävä jokaiselle arkipäivälle. Yksi huolehtii keittiön lattian lakaisemisesta, toinen kattaa ja siivoaa pöydän, kolmas huolehtii pyykit ja neljäs täyttää ja tyhjentää tiskikoneen.
– Järjestelmän toimiminen vaatii toki itseltäkin puhtia muistuttaa työvuoroista ja avustaa pienimpiä tehtävissä. Kyllä kolmevuotiaskin saa tiskikoneen tyhjennettyä kunhan aikuinen ensin poimii pois painavat astiat ja terävät puukot. Käytännön kasvatustyötä, toteaa pitkäpinnainen äiti.
Työnakki voi napsahtaa myös lukujärjestyksen ulkopuolelta. Perheessä on nimittäin sääntö, jonka mukaan se, joka ensimmäiseksi notkuu kokin takana ja kysyy, mitä tänään on ruokana, joutuu kattamaan pöydän.
Rosenlund-Holkoilla kodinhoitohuonetta ei ole valjastettu äidin valtakunnaksi tai eristysselliksi vaan jokainen hoitaa omat pyykkinsä kaappeihin. Äiti lajittelee pyykit pesun ja kuivauksen jälkeen jokaisen omaan, nimellä varustettuun koriin.
– Järjestelmä toimii hyvin. Meillä on keittiön kaapin ovessa lista ja sen mukaisesti pyykkivuorolainen tyhjää ja täyttää pesukoneen ja kuivausrummun. Tässäkin pienemmät tarvitsevat apua joskus enemmän, joskus vähemmän. Muistuttamistahan se vaatii mutta menee muun jäkätyksen ohessa.
Kuusihenkisen perheen pyykin kuljettelu pitkin kolmekerroksista taloa olisikin aikamoinen suoritus, jos äiti yksinään sen tekisi. Delegointi on opettanut lapsista oma-aloitteisia, sillä tyhjistä vaatekaapeista ei voi syyttää äitiä.
– Jäkätys toimii tässäkin pontimena. Kolme isointa lasta osaa etsiä puhdasta vaatetta kellarista, kun kaapista löytyvät enää tyhjät hyllyt. Minä hoidan vain omat ja nuorimman lapsen puhtaat vaatteet kaappeihin. Tosin kolmevuotias ylettyy ja osaa jo itsekin asetella vaatteet kaappiinsa.
Pientä luksusta suurperheen äidin arkeen tuo tiskipöydällä nököttävä kaunis supsutuspullo. Toisinaan on kiva ostaa kauniin värinen ja ekologisesti valmistettua ainetta sisältävä pullo, jonka jokaisesta suihkautuksesta leviää vastasiivotun kodin tuoksu. Kun kaupan aine loppuu, sekoittelee Katja pulloon anopin ohjeen mukaisen liuoksen.
– Tiskiainetta lorautetaan ihan vähän, noin kymmenesosa ja loput vettä. Suihkautus ainetta toimii apuna niin työtasojen, tiski- kuin ruokapöydänkin pyyhkimisessä.
Sama liuos toimii myös tahran kostuttamisessa. Kun lapsi tiputtaa sotkevaa ruokaa pöytäliinalle tai vaatteilleen, osaa hän jo itse käydä supsuttamassa tahran päälle tiskiainesekoitusta. Sitten vaatteen voikin nakata pyykkikoriin pesua odottelemaan.
Teksti ja kuvat: Henna Kekki
(MTV3)