USA 2001. Ohjaus: Michael Bay. Käsikirjoitus: Randall Wallace. Kuvaus: John Schwartzman. Leikkaus: Roger Barton, Mark Goldblatt, Chris Lebenzon, Steven Rosenblum. Lavastus: Nigel Phelps. Musiikki: Hans Zimmer. Tuotanto: Michael Bay, Jerry Bruckheimer. Pääosissa: Bem Affleck, Josh Hartnett, Kate Beckinsale, Alec Baldwin, Cuba Cooding, Jr., John Voight, Tom Sizemore. Kesto: 184 min.
Viime aikojen hittituottaja Jerry Bruckheimer ja hänen hoviohjaajansa Michael Bay panivat lähes kaiken likoon saadakseen kankaalle näkemyksensä USA:n toiseen maaailmansotaan vetäneestä japanilaisten yllätyshyökkäyksestä Pearl Harborin laivastotukikohtaan Havaijilla. Satsaus kannatti, sillä tähtilippumaassa spektaakkeli on kerännyt jo omansa pois ja nyt odotellaan Euroopan voittokulkua. Jännittävät ja romanttiset lähtökohdat toteutuvat Pearl Harborin kohdalla kuitenkin vain osittain, sillä nuoren rakkauden kuvauksena elokuva on hieman ohuenlainen ja hengetön, kun taas jännityksen ja toiminnan osalta leffa toimii varsin mukavasti hieman väkinäisen oloista loppunostatusta lukuunottamatta.
Elokuva kertoo kahdesta maalaispojasta ja parhaasta ystävyksestä, Dannystä (Hartnett) ja Rafesta (Affleck), joista kehkeytyy jenkkiarmeijan uljaita pilotteja. Ilmataistelujen tuoksina vetää puoleensa Rafea, joka lähtee brittien avuksi Englantiin jättäen vastatavatun nuorikkonsa, sairaanhoitaja Evelynin (Beckinsale) ja ystävänsä Dannyn asemapaikaansa eksoottiselle Havaijille. Rafe ilmoitetaan pian kuitenkin taistelussa kadonneeksi ja nuori veri vetää jälkeenjääneitä toisiinsa. Kaiken päälle kajahtaa sitten japsien kaikessa hiljaisuudessa valmistelema massiivinen ilmaisku.
Pearl Harborin lähtökohdat ovat paljolti samanlaiset kuin James Cameronin megamenestyksessä Titanicissa. On tiedossa oleva tragedia, jota odotellessa voi riutua nuoren lemmen laguuneissa ja karikoissa. Siinä missä Cameron onnistui löytämään hyvin valittujen nuorten rakastavaistensa välille hyvän kemian ja sähkön, ei Bay tahdo saada millään tulta aikaiseksi omaan kolmiodraamaansa. Siinä missä Titanicin tuho esitettiin vääjäämättömänä yllätyksellisenä jatkumona, yrittää Bay turhankin tarmokkaasti pohjustaa Pearl Harborin iskua heittämällä näkökulmaa niin hyökkäystä suunnittelevien japanilaisten kuin amerikkalaisen sodanjohdonkin vinkkeliin, mikä vie tehoa päähenkilöiden kannattelemalta tarinalta.
Pearl Harbor vertautuu myös Bayn ja Bruckheimerin edelliseen hittiin Armageddoniin, joka mielestäni pärjää naiiviudestaan ja mainosmaisesta pintakiillostaan huolimatta hyvin Pearl Harborin tosikkomaiselle kerronnalle. Bruce Willis ja melodraaman sivussa soljuva huumori toimivat Armageddonin henkireikinä, Alec Baldwinista ja pitkitetystä pulpromanssista ei uutukaisen kohdalla riitä vastusta.
On Pearl Harborissa hyviäkin hetkiä. Zerojen vihdoin leijaillessa tutkan alla Havaijin rantamille alkaa erittäin mukaansatempaava jakso, jossa laivastotukikohta pannaan matalaksi tietokoneiden ja dollareiden voimalla. Bayn silmä toiminnalle on kohdallaan, sillä hyökkäys on värisyttävää vyörytystä, olkoonkin että Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin alkuijakson tapaista realismintavoittelua ei liipata edes läheltä. Sotakuvaus on siis sujuvaa meininkiä, vaikkakin monien kunnolla pohjustamatta jääneiden henkilöiden kohtaloa on ryminässä vaikea jäädä suremaan. Hieman päälleliimatun tuntuinen vastahyökkäys panee peliin vielä perinteisen sotaseikkailun eväät jenkkiurhojen lentäessä vihollismaalle.
Ben Affleck, Josh Hartnett ja Kate Beckinsale ovat rooleissaan nuoria ja kauniita, mutta särmät ja tunteet eivät oikein tahdo välittyä. Kiristelevien hampaiden ja itkuisten silmien lisäksi jää kaipaamaan kemiaa, jota oli selvästi havaittavissa vaikkapa Leonardo Di Caprion ja Kate Winsletin välillä Titanicissa. Ehkä mieleenpainuvimman sivuroolin tekee Alec Baldwin tiukkana pilottikouluttajana.
Michael Bayn ja Jerry Bruckheimerin suuri sotaspektaakkeli Pearl Harbor tarjoaa suurella rahalla tehtyä Hollywood-viihdettä yli kolmen tunnin edestä. Elokuvan ainoa ja myös varsin tuntuva heikkous on, että se ei oikein tahdo koskettaa.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Buena Vista