USA 2001. Ohjaus: Michael Bay. Käsikirjoitus: Randall Wallace. Kuvaus: John Schwartzman. Leikkaus: Roger Barton, Mark Goldblatt, Chris Lebenzon, Steven Rosenblum. Lavastus: Nigel Phelps. Musiikki: Hans Zimmer. Tuotanto: Michael Bay, Jerry Bruckheimer. Pääosissa: Bem Affleck, Josh Hartnett, Kate Beckinsale, Alec Baldwin, Cuba Cooding, Jr., John Voight, Tom Sizemore. Kesto: 184 min.
Viime aikojen hittituottaja Jerry Bruckheimer ja hänen hoviohjaajansa Michael Bay panivat lähes kaiken likoon saadakseen kankaalle näkemyksensä USA:n toiseen maaailmansotaan vetäneestä japanilaisten yllätyshyökkäyksestä Pearl Harborin laivastotukikohtaan Havaijilla. Satsaus kannatti, sillä tähtilippumaassa spektaakkeli on kerännyt jo omansa pois ja nyt odotellaan Euroopan voittokulkua. Jännittävät ja romanttiset lähtökohdat toteutuvat Pearl Harborin kohdalla kuitenkin vain osittain, sillä nuoren rakkauden kuvauksena elokuva on hieman ohuenlainen ja hengetön, kun taas jännityksen ja toiminnan osalta leffa toimii varsin mukavasti hieman väkinäisen oloista loppunostatusta lukuunottamatta.
Elokuva kertoo kahdesta maalaispojasta ja parhaasta ystävyksestä, Dannystä (Hartnett) ja Rafesta (Affleck), joista kehkeytyy jenkkiarmeijan uljaita pilotteja. Ilmataistelujen tuoksina vetää puoleensa Rafea, joka lähtee brittien avuksi Englantiin jättäen vastatavatun nuorikkonsa, sairaanhoitaja Evelynin (Beckinsale) ja ystävänsä Dannyn asemapaikaansa eksoottiselle Havaijille. Rafe ilmoitetaan pian kuitenkin taistelussa kadonneeksi ja nuori veri vetää jälkeenjääneitä toisiinsa. Kaiken päälle kajahtaa sitten japsien kaikessa hiljaisuudessa valmistelema massiivinen ilmaisku.
Pearl Harborin lähtökohdat ovat paljolti samanlaiset kuin James Cameronin megamenestyksessä Titanicissa. On tiedossa oleva tragedia, jota odotellessa voi riutua nuoren lemmen laguuneissa ja karikoissa. Siinä missä Cameron onnistui löytämään hyvin valittujen nuorten rakastavaistensa välille hyvän kemian ja sähkön, ei Bay tahdo saada millään tulta aikaiseksi omaan kolmiodraamaansa. Siinä missä Titanicin tuho esitettiin vääjäämättömänä yllätyksellisenä jatkumona, yrittää Bay turhankin tarmokkaasti pohjustaa iskua heittämällä näkökulmaa niin hyökkäystä suunnittelevien japanilaisten kuin amerikkalaisen sodanjohdonkin vinkkeliin, mikä vie tehoa päähenkilöiden kannattelemalta tarinalta.