Alkoholintäyteinen kiertue-elämä tuli Pasi Kaunistolle tutuksi kiivaina keikkavuosina. 1980-luvulla Kaunisto havahtui ensimmäistä kertaa siihen, että meno oli kiihtynyt liian kuluttavaksi. Tänä päivänä muusikko pitää pullon korkin visusti kiinni.
Pasi Kaunisto tarttui mikrofoniin jo nuorena poikana. Vuosi 1969 ja hitti Koskaan et muuttua saa toivat muusikolle läpimurron. Kaunisto yhtyeineen alkoi kiertää ahkerasti pitkin Suomea.
Pian vuoteen saattoi mahtua jopa 240 keikkaa.
− 1970-luku oli sitä aikaa, että vaikka itsellä ei ollut pulloa mukana, keikkajärjestäjällä se oli tarjolla. Tunnelma oli joka paikassa sellainen, että juominen kuuluu tähän ammattiin, Kaunisto sanoo.
Keikkojen jälkeen muusikoiden ilta jatkui juhlinnan merkeissä. Hotellielämä ja tien päällä oleminen yhdistettynä alkoholinkäyttöön ja työn tuomiin paineisiin alkoivat vähitellen vaatia veronsa.
− Alkoholinkäyttö lisäsi työn raskautta. Jossain vaiheessa olin niin väsynyt, että pelkkä keikkavaatteiden päälle pukeminen nosti hien pintaan.
Lopulta ristiriita kävi ylivoimaiseksi kestää.
Juhlien loppu
Kaunisto sulki ensimmäisen kerran pullon korkin 1980-luvulla. Päätös vaati sisua ympäristössä, jossa alkoholia oli tarjolla joka puolella. Muusikko piti pintansa, sillä hinta alkoholinkäytöstä alkoi olla liian kova.
