Parituksen ja ihmiskaupan raja on epäselvä

Helsingin käräjäoikeudessa alkoi maanantaina (10.11) oikeudenkäynti, jossa kahta nuorta virolaismiestä syytetään ihmiskaupasta. Syytteiden mukaan miehet olivat ottaneet parikymppisen virolaisnaisen valtaansa, tuoneet hänet Helsinkiin ja pakottaneet myymään seksiä. Miehet kiistävät syytteen ja sanovat naisen tienneen prostituutiosta jo Virosta lähtiessä.

Karhulassa oli oikeudessä vähän aikaa sitten samanlainen tapaus. Tässä syytteenä oli törkeä ihmiskauppa. Uutisjuttu 14.10: Syyttäjä: Joukko pakotti 18-vuotiaan myymään seksiä

Ensimmäistä ihmiskauppajuttua puitiin Helsingin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa 2006-2007. Siinä Suomeen tuotiin virolainen kehitysvammainen nainen, joka pakotettiin myymään seksiä. Tuomio tuli törkeästä ihmiskaupasta.

Ihmiskauppa on rikoksen suht tuore tulokas Suomen rikoslakiin. Se kriminalisoitiin 2004, joskaan sen myötä mikään uusi teko ei sinänsä tullut rangaistavaksi, koska aiemmin saman tyyppisiä tekoja kutsuttiin ihmisryöstöksi.

Yksi ihmisryöstön määritelmistä kuului näin: "Joka väkivallalla, uhkauksella tai kavaluudella ottaa valtaansa toisen saattaakseen hänet ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin tai pakkotyöhön, on tuomittava..."

Tämä olisi sopinut oikeudessa esillä olleisiin ihmiskauppajuttuihinkin, mutta myös aika moneen vanhaan paritusjuttuun. No, ihmisryöstö tulkittiin aika pitkälti teoreettiseksi, orjakaupan estäväksi rikoslain pykäläksi.

Ihmiskauppa on taas yksi yleissana, joka on otettu rikoslakiin ja annettu sille täsmällinen merkitys. Tämä merkitys on kuitenkin hieman erilainen kuin yleiskielessä. (Tästä aiheesta muuten lisää vuoden 2006 blogitekstissä: Lainsäätäjä rosvoaa kielen.)

Yleiskielessä paritus liittyy suoraan seksikauppaan, mutta ihmiskauppa on selvästi julmempaa. Voisi ajatella, että ihmiskauppias myy parittajalle ihmisiä.

Laissa näin ei ole. Seksin myynnin osalta ihmiskaupassa ja parituksessa näyttäisi olevan lain osalta päällekkäisyyksiä, mutta keskeinen ero parituksessa ja ihmiskaupassa on lainsäädännöllisesti se, että ihmiskaupassa asianomistaja otetaan valtaan ja hänet pakotetaan seksikauppaan. Tosin parituspykälissäkin puhutaan painostamisesta.

Myös törkeissä tekomuodoissa on samankaltaisuuksia. Pykälät voi lukea Finlexin rikoslaista.

Oikeudessa esillä olleet ihmiskauppajutut ovat olleet hyvin harvinaisia - ainakin seksibisneksen laajuuteen verrattuna. Ne ovat käytännössä olleet ylitörkeitä parituksia, joissa uhri on ollut hyvin heikko tai saatettu heikkoon tilaan.

Missä raja menee?

Moneen paritusjuttuun on liittynyt prostituoitujen töihin pakottamista mm. velkasuhteilla ja sakkomaksuilla - sekä myös väkivallalla tai sen uhalla.

Kuinka törkeä tapauksen pitää olla, että paritus muuttuu ihmiskaupaksi?

Nyt raja on häilyvä ja mitä ilmeisimmin kyse syyttäjän tai poliisin tulkinnasta. Karhulan tapauksessa poliisi tutki paritusta, mutta syyttäjä päätyi ihmiskauppaan.

Oikeuslaitoksen tai lainsäätäjän pitäisi tehdä se selväksi.

Tässä ehdotus: Paritusta sovelletaan vain sellaisiin tapauksiin, joissa prostituoitua ei ole pakotettu työhönsä ja hänellä on aito mahdollisuus myös lopettaa.

Ihmiskauppa-pykäliä käytetään aina, kun seksin myyntiin liittyy ihmisen pakottaminen työhön tai sen jatkamiseen tavalla tai toisella.

Raja olisi ainakin selvä.

Nykylain mukaan parituksesta voidaan tuomita korkeintaan kolmeksi vuodeksi vankeuteen, kun ihmiskaupan maksimirangaistus on kuusi vuotta. Törkeissä tekomuodoissa parituksen maksimi on kuusi vuotta ja ihmiskaupan kymmenen.

Lue myös:

    Uusimmat