Liittokansleri Angela Merkelin hallituksen pakolaislinjaukset näyttävät päivä päivältä kaoottisemmilta. Turvapaikanhakijoihin on jo jonkin aikaa suhtauduttu selvästi aikaisempaa tiukemmin. Päivittäiset pakolaismäärät pysyvät silti korkealla.
Merkel teki syyskuun alussa historiallisen päätöksen ottaa rajoituksetta vastaan kymmeniä tuhansia Unkariin juuttuneita turvapaikanhakijoita. Lokakuun loppupuolelta lähtien Berliinin hallituksen avainministerit ovat repineet Merkelin kiiteltyä pehmeää pakolaislinjaa kappaleiksi.
Jopa arvovaltainen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble on sättinyt Merkeliä epäsuorasti ”vaarallisen vyöryn käynnistämisestä”.
Kuluvan viikon lopulla kävi yllättäen ilmi, että Saksan sisäministeri Thomas de Maizière teki jo 21. lokakuuta päätöksen, että syyrialaisiin pakolaisiin sovelletaan taas EU-maiden ns. Dublinin sopimusta.
Sopimus tarkoittaa käytännössä, että turvapaikka-anomus pitää käsitellä siinä EU-maassa, johon hakija on ensin tullut. Periaatteessa Saksa palauttaa siis jatkossa myös syyrialaisia rajoilta takaisin.
Syyskuun alussa Merkel päätti yksin, että Dublinin sopimusta ei syyrialaisten kohdalla lueta kirjaimellisesti. Sisäministeri de Maizière ei kertonut lokakuisesta ratkaisustaan kanslerille eikä tämän pakolaiskoordinaattoreille Peter Altmaierille.
Vain muutamaa päivää aikaisemmin sisäministeri aiheutti kuohuntaa sanomalla, että kaikkiin syyrialaisiin ei enää sovelleta Geneven pakolaissopimuksen mukaista maksimisuojaa. Se tarkoittaa muiden muassa, että perheet eivät voi automaattisesti seurata maahan saapunutta turvapaikanhakijaa.
Kaikki nämä yllätyskäänteet tulivat sen jälkeen, kun 5. marraskuuta hallituspuolueet suitsuttivat Berliinissä yhteisymmärrystään pakolaispolitiikasta.
Tuolloin Merkel, Baijerin kristillis-sosiaalisen unionin (CSU) puheenjohtaja Horst Seehofer ja demarien ykkösmies, talousministeri Sigmar Gabriel sopivat muiden muassa rekisteröintikeskusten perustamisesta maan rajoille. Keskuksiin on tarkoitus ohjata kaikki ne, joilla ei ole mahdollisuutta saada Saksasta turvapaikkaa ja jotka voidaan käännyttää nopeasti takaisin.
Keskuksia perustetaan Merkelin johtamaan oikeistounioniin kuuluvan CSU:n vaatimuksesta. Puolueen puheenjohtaja Horst Seehofer on koko syksyn ajan arvostellut kansleria kitkerästi tämän leväperäisestä pakolaispolitiikasta.
Seehofer ja myös monet Merkelin oman kristillisdemokraattisen (CDU) puolueen mahtipoliitikot ovat turhaan vaatineet, että kansleri asettaisi viimeinkin jonkinlaisen ylärajan sille kuinka paljon turvapaikanhakijoita Saksa on valmis ottamaan.
– Jokainen terveellä maalaisjärjellä varustettu ymmärtää, että kotouttamisen näkökulmasta tällainen yläraja pitää määritellä. Ja nyt me alamme olla siellä, Merkelin aiemmassa hallituksessa sisäministerinä toiminut Hans-Petetr Friedrich muistuttaa MTV Uutisille.
– Maahanmuuttoa, joka tarkoittaa 1-2 prosentin väestömäärän lisäystä vuosittain, on yksinkertaisesti mahdoton hoitaa kunnolla, CSU:n sisäiseen turvallisuuteen erikoistunut kansanedustaja Andrea Lindholz painottaa.
Merkel on toistaiseksi päättäväisesti kieltäytynyt määrittelemästä mitään ylärajaa. Hän ei myöskään ole suostunut myöntämään, että EU:n suurimman kansantalaouden voimavarat alkavat olla lopussa.
Vaikka Saksan hallitus on tehnyt enemmän ja vähemmän kaoottisesti päätöksiä, joilla pakolaislinjaa tiukennetaan, maahan tulevien turvapaikanhakijoiden määrä ei ole kääntynyt laskuun. Pikemminkin päinvastoin.
Ifo-taloustutkimuslaitos ennustaa, että Saksaan tulee tänä vuonna noin 1,1 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Lokakuun 21. päivästä lähtien vain neljä syyrialaista pakolaista on palautettu takaisin ensimmäiseen tulomaahan EU-alueella. Myös perheiden tulon rajoittaminen on toistaiseksi ollut lähinnä symbolinen ele ilman käytännön merkitystä.