Britannian brexitin-jälkeisen siirtymäajan venyttäminen on noussut näkyvämmin esiin Irlannin saaren rajakysymyksen ratkaisemisessa. Brysselissä huippukokouksessa pistäytyneen pääministeri Theresa Mayn kerrotaan olevan ”valmis harkitsemaan” vaihtoehtoa. Ajatus saa brexitiä tiukasti ajavat britit taatusti tuohduksiin.
EU:n 27 muun jäsenmaan johtajille siirtymäajan venytys sen sijaan sopii.
– Siihen on varmasti joustoa. Nyt vain pitää saada Irlannin-kysymys sovittua, se on kaikkein vaikean asia tässä erosopimuksessa, pääministeri Juha Sipilä sanoo MTV:n uutisten haastattelussa Suomen delegaatiotilassa Europa-rakennuksessa Brysselin EU-korttelin ytimessä.
EU:ssa vaikeat asiat tuppaavat ajautumaan jumiin, dramatiikkaan ja viime tippaan, kunnes ratkaisu löytyy.
Sipilä: EU haluaa tukea Theresa Mayta sopimusratkaisuun
Kaikki aikarajatkaan eivät ole marmoriin hakattuja. Britannia sanoo hyvästit EU:lle 29.3.2019, mutta siirtymäajan takaraja, vuoden 2020 loppu, on joustava, jos poliittinen tarve vaatii.
Puhe on ollut vuoden lisäajasta. Mutta entä jos siirtymäkausi venyy, esimerkiksi kahdella tai kolmella vuodella?
– Sillä ei ole kovin paljon merkitystä, kun saadaan tehtyä hyvä tulevan suhteen sopimus. Tässä on valtava määrä asioita, joista pitää sopia, ja on käytännön järjestelyjä. Ei haittaa, jos se ottaa aikaa. Tämän erosopimuksenkin tekeminen on vienyt kohta jo kaksi vuotta, Sipilä kertoo aamulla ennen torstain kokousrumban alkamista.
Sipilän mukaan EU27 haluaa tukea ja auttaa Mayta sopimusratkaisuun.
Joihinkin puheisiin siitä, että venyttämisellä pyrittäisiin ”pehmentämään” brittejä vielä harkitsemaan, olisiko uusi brexit-äänetys sittenkin mahdollista, Sipilä toteaa Mayn vakuuttaneen, ettei kansalaisia enää kutsuta uurnille EU-jäsenyydestä.
Myös euro on aihelistalla
Brexitin lisäksi johtajapöydässä puhutaan eurosta.
Yhteisvaluuttaa käsittelevä huippukokous piti olla joulukuussa, mutta Ranskan presidentti Emmanuel Macron halusi puhua eurosta jo nyt. Joulukuussa toki myös eurokokoustetaan.
Muun muassa Macronin tavoite on ”solidaarisuus”, eli yhteinen euromaiden budjetti ja taakanjako. Macron on myös ehdottanut yhteistä investointibudjettia.
Pohjoisemmassa Euroopassa, kuten Suomessa, periaate kuitenkin on, että jokainen pitää itse budjettisäkkinsä suun riittävän tiukkana, etteivät unionin varakkaammat maat joudu varattomampien tai löysäkätisempien rahankäyttäjien päätösten maksajiksi.
