Ovenpielen paikkaus ja lasitiilen asennus

Aukon leikkaaminen tapahtui tarkoitukseen erityisesti sopivalla sahalla. Kulmien paikalle porattiin sopivat reiät, joihin sahan terä saatiin mahtumaan. Seinä oli haurasta, vähän siporexin tapaista ainetta johon saha puri helposti, mutta melua ja pölyä tästä syntyi kuin kivimurskaamossa! Kuulosuojat ja suojalasit ovat siksi paikallaan. Tällaista työtä varten on syytä vuokrata oikea rakennuspölynimuri, jonka suuttimella apumies seuraa sahan terää työn edistyessä.

Oikaisu puukiiloilla, kiinnitys polyuretaanivaahdolla
Lasitiilet asetetaan yleensä alumiinikehikkoon, jota saa samalta toimittajalta kuin tiiletkin. Tällä kertaa tehtiin kuitenkin toisin: isännän lähipiiristä löytyi puuseppä, joka viikonlopputyönään teki kehikon lämpökäsitellystä koivusta. Kaunista ja tyylikästä, varsinkin kun se vielä ennen käyttöönottoa käsitellään puuöljyllä, joka tuo syyrakenteen mehukkaasti esiin ja hiukan tummentaa sävyä. Samaa materiaaliahan käytetään myös muualla asunnossa - lattioissa ja työtasoissa.

Kun aukko oli sahattu valmiiksi, kehikko nostettiin siihen ja kiilattiin puukiiloilla täsmälleen vaakasuoraan asentoon. Rakoon ruiskutettiin polyuretaania ja kun se oli kuivunut, vedettiin kiilat pois, täytettiin niiden reiät vaahdolla ja sen kuivuttua tasoiteltiin vaahtomakkara puukolla seinän tasoon. Aukon reunojen epätasaisuudet kittailtiin ja tasoiteltiin sopivalla massalla; lopullinen viimeistely tapahtuu sitten seinien pintakäsittelyn yhteydessä.

Vanhan seinän korjaukseen omat konstinsa
Perusteellisen valmistelutyön yhteydessä ovenpielet olivat päässeet lohkeilemaan - talohan ei ole enää mikään untuvikko. Niiden korjaaminen ei sinänsä ole mikään suurteko, mutta juuri tuon iäkkyyden vuoksi on ehdottomasti muistettava yksi asia: vanhoihin seiniin ei saa käyttää uusia, kovia tasoitteita! Sellainen saattaa kuivuessaan lohkaista entistä isomman palan pois.

Tasoitteeksi valittiin erityisesti tähän tarkoitukseen sopiva, pehmeä laasti. Muotiksi kiinnitettiin suorareunaiset laudat isoilla ruuvipuristimilla. Korjattavat pinnat pestiin ennen laastin lyömistä vedellä; tässä on sekin etu, että ne jäävät kosteiksi: hyvä juttu laastin kiinnittyvyyden kannalta.

Jos seinässä on läpiaukko esimerkiksi sähkörasian kohdalla, pannaan yksinkertaisesti levy peittämään se seinän toiselta puolen kun lyödään laastia toiselta puolelta. Laastia ei kannata painella kasaan, koska se saattaa irrota reunoistaan.

Kun rappingit olivat hiukan kuivahtaneet, tehtiin kevyt hiertäminen laudanpalasella - styroksilevyn kappale käy myös hyvin - ja irrotettiin suurta varovaisuutta noudattaen apulaudat ja -levyt. Tehtiin pintatasoitus tavalliseen tapaan - käytetty tasoite valittiin taas kuiva- tai märkätilan ja alusmateriaalin mukaisesti - ja sitten seinä olikin valmis pintakäsittelyä varten.