USA 2004. Ohjaus: Tod Williams. Käsikirjoitus: Williams John Irvingin romaanista A Widow for One Year. Tuotanto: Amy Kaufman, Roger Marino. Kuvaus: Terry Stacey. Leikkaus: Affonso Gonçalves. Pääosissa: Jeff Bridges, Kim Basinger, Elle Fanning, Jon Foster, Larry Pine, John Rothman, Harvey Loomis, Bijou Phillips, Mimi Rogers. Kesto: 112 min.
John Irvingin romaaniin perustuva, Tod Williamsin käsikirjoittama ja ohjaama Oven takana on varsinainen elokuvahaaste, sillä sen katsominen edellyttää kahden tunnin tutustumista henkilöihin, jotka ovat läpeensä vastenmielisiä.
Ted (Jeff Bridges) ja Marion Cole (Kim Basinger) ovat ajautuneet avioliitossaan umpikujaan, minne päätyminen ei ole tapahtunut ihan hetkessä. Lastenkirjoilla menestynyt Ted on ruokkoamaton, pulloon ja omaan napaansa tuijottava paskiainen, jolle vastakkaisen sukupuolen viettely merkitsee ruumiintoimintojen tyydyttämistä. Marion ei ole paljoa puolisoaan parempi; miehensä lailla hän on huono vanhempi pariskunnan nelivuotiaalle tyttärelle, Ruthille (Elle Fanning). Äitinä ja vaimona hän on kaikin tavoin lukossa.
Tilanne tulehtuu entisestään, kun 16-vuotias viaton kirjailijanalku Eddie (Jon Foster) pääsee Tedin assistentiksi. Viaton nuorukainen kun muistuttaa hämmentävästi toista pariskunnan auto-onnettomuudessa kuolleista pojista. Eddie ihastuu Marioniin ja päinvastoin, minkä myös laskelmoiva, avioeroa hautova Ted huomaa.
Kuolleet lapset, tunnekylmät äidit ja miehiset oppilas-opettaja-kemiat kuuluvat oleellisesti kirjailija Irvingin romaanimaailmojen henkilögalleriaan. Aikaisemmat elokuvaesimerkit osoittavat, että juuri tämän bestselleristin kohdalla sentimentaalisen söpöstelyn mahdollisuudet ovat rajattomat. Myös Oven takana -tarinasta löytyvät kaikki ainekset äitelään emotionaaliseen soppaan. Kiitos ohjaaja Williamsin huolellisten valintojen, tämä keitos ei lainehdi yli laidan missään vaiheessa.
Elokuva, joka alkaa kuin mikä tahansa nuoren kaverin kasvukertomus, hyppää eri vaihteelle hyvin nopeasti. Nyt ei märehditäkään poikasen neitsyyshuolia vaan uppoudutaan sairaan aviohelvetin kitkeriin lieveilmiöihin. Bridgesin passiivis-aggressiivisen bravuurin rinnalla nuoren Fosterin väritön rooli katoaa tapettiin. Basinger ei jää vastanäyttelijäänsä huonommaksi, asteen verran inhimillisempänä hänen hahmonsa ei vain ole aivan yhtä mehukas.
Oven takana käsittelee vaikeita aikuisia teemoja: kuoleman mukanaan tuomaa menetystä ja surua, jota ei ole kyetty käsittelemään; brutaalia kyynisyyttä, jonka epätoivoisena päämääränä on tuhota viimeinenkin toivonsäde. Tästä on tunnehömppä kaukana.
Onnistuneista roolisuorituksistaan ja turhan sentimentalisoinnin väistämisestä huolimatta Oven takana ei täysin lunasta alkuasetelmansa asettamia lupauksia. Eddien värittömyys on vain yksi osasyyllinen onnahtelevaan kokonaisuuteen. Kyseessä on elokuva, jonka loppu on yhtä epäselvä kuin sen alkukin - osa syy piillee käsiteltävän tematiikan vaikeudessa, osa Williamsin käsikirjoituksen valinnassa dramatisoida ainoastaan alkukolmannes Irvingin teoksesta.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Columbia Tristar Nordisk Film Distributors