Suomi 2013. Ohjaus: Ulrika Bengts. Käsikirjoitus: Roland Fauser ja Jimmy Karlsson. Tuotanto: Mats Långbacka. Pääosissa: Erik Lönngren, Patrik Kumpulainen, Niklas Groundstroem, Amanda Ooms, Ping Mon Wallén, Philip Zandén, Sampo Sarkola. Kuvaus: Robert Nordström. Leikkaus: Tuomo Leino. Kesto: 93 min.
Suomenruotsalaista laatuepookkia ei ole liikaa nähty valkokankaalla; yksi viime vuosien yritys oli Peter Lindholmin epätasainen Missä kuljimme kerran -sovitus 2011, toinen Claes Olssonin kömpelö Colorado Avenue (2007). Molemmissa tarkasteltiin maamme (sota)historiaa ruotsinkielisen vähemmistön silmin, melkoisen mahtipontisesti ja suuria historiallisia linjoja vedellen.
Huomattavasti pienimuotoisempaan kuvioon luottaa Ulrika Bengtsin psykologinen draama Oppipoika, joka onnistuu melko hyvin. Trilleriksikin taipuva elokuva sijoittuu kohtalokkaaseen vuoteen 1939 – mutta kiinnostavat sodat käydään kaukana eturintamalta, nimittäin syrjäisellä saarella perheen sisällä ja etenkin isän ja poikien välillä.
Ulkomeren perimmäisen majakkasaaren rantaan saapuu 13-vuotias Karl (Erik Lönngren). Hän on tullut saarelle ryhtyäkseen majakkamestari Hasselbondin (Niklas Groundstroem) oppipojaksi. Autoritaarinen Hasselbond kokee asemansa uhatuksi ja haluaa nuorukaisesta eroon, mutta sinnikäs Karl päättää tehdä kaikkensa saadakseen jäädä. Tyrannimaisesti oikkuileva isä ei pidä poikaansa Gustafia (Patrik Kumpulainen) juuri minään, ja sortaa myös taiteellista Dorrit-vaimoaan (Amanda Ooms). Kun Karl alkaa osoittaa todellista lahjakkuutta majakkahommissa, oppimestarin kunnioitus vähitellen herää – ja halveksunta omaa poikaa kohtaan kasvaa.
Orvon Karlin unelma on saada elää pikkuriikkisellä saarella majakkansa kanssa, kun taas Hasselbondin perheelle, etenkin merikapteenin urasta unelmoivalle Gustafille, saari on vankila. Samanikäisten poikien välille kehkeytyy ensin hauras ystävyys ja sitten kitkerä kilpailuasetelma. Yksi tarinan taustapiru on Hasselbondin palvoma vanhempi poika Elof, joka on kuollut hämärissä olosuhteissa. Valtataistelun yltyessä synkät salaisuudet paljastuvat ja tragedia koputtaa majakan oveen.
Ahvenanmaalaisella Lågskärin saarella kuvattu Oppipoika vangitsee erinomaisen näyttelijäntyönsä ja vahvan tunnelmansa myötä. Ulrika Bengts osoitti kykynsä nuorten ohjaajana jo koskettavassa koko perheen elokuvassa Iiris 2011, ja saa nyt ilmeikkään poikakaksikon sekä pikkusiskona nähtävän Ping Mon Wallénin esiintymään raikkaasti ja luontevasti. Tämäkin on kotimaisessa elokuvassa turhan harvinaista.
Roland Fauserin ja Jimmy Karlssonin käsikirjoittaman elokuvan jungilainen symboliikka on niin jylhää, että se lähenee hetkittäin tahatonta komiikkaa: on oidipaalinen isäsuhde ja uimataidoton poika, on fallisena sojottava majakka jota ihaillaan ja äidin vallaton piano joka poltetaan... Lisäksi henkilöiden rooleja korostetaan Dorritin kertomassa iltasadussa kuninkaan pojista, joista yksi on heikoksi parjattu.
Jollei anna lievän osoittelun häiritä, Bengtsin elokuva on väkevä ja persoonallinen draama, joka puolustaa paikkaansa Suomen tämänvuotisena Oscar-ehdokkaana.
Teksti: Tuuve Aro