Opiskelija-asumisen uudet tuulet

Tampereen Hervannassa sijaitseva Mikontalo edustaa vanhaa, perinteistä opiskelija-asuntotyyppiä. Vanhat mielikuvatkin sopivat siihen aika hyvin - vai sopivatko?

"Tämähän on Hervannan legenda!" huudahtaa Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiön, TOAS:in toimitusjohtaja Timo Lehto. "Teekkarit sanovat, että Mikontalossa on asuttava ainakin kerran, jotta tietää mitä oikea opiskelija-asuminen on. Siinä oppii vähän tuntemaan sitä soluasumista."

Opiskelijallakin on tyypillisesti oma opiskelija-asumisuransa, Lehto kertoo. Ensimmäiseksi uusi opiskelija löytää helpoiten soluasunnon esimerkiksi juuri Mikontalon tyyppisestä kohteesta.

"Seuraavaksi on vuorossa vähän parempi asunto, ja silloin voi alkaa valikoida keskustan ja Hervannan väliltä. Sitten voikin jo miettiä yksiöön hakeutumista."

Vaihtoehtoja on muitakin: saattaa löytyä hyvä kimppakämppä tai - yllätys, yllätys - mukava tyttö tai poika asuinkumppaniksi.

"Sen jälkeen voikin alkaa miettiä perheasuntoa", Lehto myhäilee.

Suunnilleen näitä polkuja ovat tallanneet myös Tampereen teknillisen yliopiston, TTY:n opiskelijat Jarmo Mäkelä ja Eija Suhonen. Mäkelä aloitti opintonsa syksyllä 2000 ja muutti ensin kolmen pojan soluasuntoon. Nykyinen asuintalo valmistui vuonna 2001 ja sieltä ensimmäinen asunto löytyi nykyisen vierestä, käytävän toiselta puolen. Se oli pieni yksiö. Nykyiseen 50 neliön asuntoon muutettiin vuonna 2003.

"TTY on tuolla, yksi katu tästä", Mäkelä viittaa. "Näkyisi ikkunasta, elleivät ne olisi väärään suuntaan. Tämä on unelmasijainti. Aamulla on helppo kävellä kouluun. Ei tarvi herätäkään kuin perillä."

Suhonen nyökkää ja täydentää: "Myös bussipysäkki on vain kivenheiton päässä. Minulla on käytännössä ovelta ovelle-kuljetus. Tampereen keskustaan muuttamiselle ei ole pienintäkään aihetta."

Lehto myöntää sijainnin olevan opiskelijalle yhtä keskeisen asian kuin kaikille muillekin: "Katselin juuri meidän viime vuoden asukastyytyväisyystilastojamme, kyllähän se edelleenkin on tärkein asia. Asunnon pitää olla lähellä oppilaitoksia tai palveluja; joko Hervannan tai kaupungin keskustassa."

TOAS tarjoaa kuitenkin keskustastakin suhteellisen edullisia asuntoja. Kuinka se onnistuu?

"Koetamme tehdä nimenomaan opiskelija-asumiseen sopivia, eli suhteellisen pieniä asuntoja", Lehto paljastaa. "Ne ovat tyypillisesti 30 neliön molemmin puolin olevia yksiöitä - tämän hetken päätuote on 28 neliön yksiö. Sillä tavalla kokonaiskustannus ei nouse kovin suureksi."

Asumiskuluja saadaan supistettua myös esimerkiksi ostamalla sähköt yhtenä könttänä sähköpörssistä. Pesutupa ja tavanomaiset laajakaistaliittymät mennen tullen hakkaava nettiyhteys saadaan niinikään edulliseen opiskelijahintaan. Yhteistyö on voimaa niin penninvenytyksessä kuin asumisessa muutenkin:

"Saamme TOAS:ilta määrärahaa, jolla pyritään parantamaan viihtyvyyttä ja yhdessä tekemistä", Mäkelä kertoo. "Toimintaa pyöritetään asukastoimikunnan kautta. Meillä on esimerkiksi työkaluja ja ompelukoneita vuokrattaviksi. Sisäpihalla on hyvä grilli, jolle keräännytään viettämään aikaa. Toimintaa riittää teatterimatkoista hohtokeilaukseen."

Sekä Mäkelä että Suhonen pitävät yhtenä parhaista puolista vuokrasuhteen luonteesta johtuvaa, turvatun jatkumisen antamaa selkänojaa. Vuokraisäntä ei ole häätämässä pois. Asunnossa saa pääsääntöisesti pysyä opiskelun päättymiseen saakka ja vielä puoli vuotta sen jälkeen.

"Kyllä näistä kodin saa", molemmat toteavat yksimielisesti. "Puitteet ovat ainakin hyvät."

"Edelleenkin kuvitellaan usein, että opiskelijan voi lykätä millaisen luukkuun hyvänsä", Lehto paheksuu. "Ei opiskelija ole kuitenkaan sen kummallisempi asukas kuin kukaan muukaan! Me pyrimme edelleenkin palvelemaan opiskelijoita kysynnän mukaan ja siihen, että he löytävät kodin näistä meidän asunnoistamme."

Niinpä. Opiskelu on opiskelijan työtä ja sille pitää tarjota kunnon puitteet myös asumisen kohdalla. Yhdelle ne löytyvät edelleenkin solusta, mutta toinen haluaa omaa rauhaa yksiössä. Opiskelijat ovat vaativia asukkaita, joille pitää tarjota vaihtoehtoja.

(JKA 24.3.2006)