Lihasmassa pienenee, kuulo ja näkökyky heikkenevät, tulemme ryppyisiksi ja alamme kutistua. Emme voi juosta tai edes kävellä yhtä nopeasti kuin olemme ennen kyenneet. Meillä on kipua ja särkyä paikoissa, joissa emme ennen ole tienneet olevan mahdollista. Me tulemme vanhoiksi.
Kuulostaa toivottamalta, mutta ilmeisesti se ei ole sitä. Onnellisuudesta tehty kysely on tullut siihen tulokseen, että lähes kaikissa tapauksissa ihmiset tulevat onnellisiksi vasta vanhetessaan, mutta tutkijat eivät tosin ole varmoja miksi näin on.
– Ympäristöön liittyvät psykologiset muutokset, ja se kuinka näemme maailman, on voinut vaikuttaa ilmiöön. Tämä voi olla myös biologista, aihetta tutkinut amerikkalainen psykologian professori Arthur A. Stone kertoo.
Englantilaisille 18-85 -vuotiaille aikuisille teetetty kysely toi hyviä uutisia iäkkäille ja ikääntyville. Maailmanlaajuisen mittapuun mukaan ihmiset alkavat olla sinut itsensä kanssa täytettyään 18, mutta sen jälkeen elämä alkaa heitellä toden teolla.
Ihmiset tuntevat olonsa koko ajan raihnaisemmaksi kunnes täyttävät 50. Siinä vaiheessa tapahtuu selvä käännös parempaan ja vanhetessa ollaan onnellisempia. Kun lähestytään 85 ikävuotta, ihmiset ovat tyytyväisempiä itseensä, kuin ollessaan juuri ja juuri täysi-ikäisiä.
Ikä karttuu, huolet laskevat
Mitattaessa välitöntä hyvinvointia tutkimukset osoittavat, että stressi vähenee 22 ikävuodesta eteenpäin saavuttaen alhaisimman tilan 85-vuotiaana. Huolet painavat tasaisesti 50 ikävuoteen saakka ja sen jälkeen tiukasti laskevat.
Myös viha vähentyy 18 ikävuodesta eteenpäin, surullisuus saavuttaa piikkinsä 50-vuotiaana ja vähenee 73-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen nousee hieman 85-vuotiaiden keskuudessa.
Nautiskelulla ja onnellisuudella on samanlainen kaari. Molemmat vähenevät asteittain kunnes tulemme viisikymppisiksi, nousee tasaisesti seuraavat 25 vuotta ja jälleen laskee hieman, muttei koskaan saavuta yhtä alhaista lukemaa kuin viisikymppisenä.
