Nino Salukvadzesta tulee Pariisin olympialaisissa vasta historian toinen urheilija, joka on kilpaillut kymmenissä olympialaisissa. Georgialainen ampujasuuruus sanoo täyttävänsä isänsä viimeisen toiveen.
Salukvadze kilpaili ensimmäisen kerran olympiatasolla Etelä-Korean Soulissa vuonna 1988. Debyytti oli heti menestys, sillä Neuvostoliittoa edustanut 19-vuotias Salukvadze voitti kultaa 25 metrin pistooliammunnassa ja hopeaa kymmenen metrin kilpailussa.
Soulin kisojen jälkeen Salukvadze on kilpaillut kaikissa kesäolympialaisissa. Lista on pitkä: Barcelona, Atlanta, Sydney, Ateena, Peking, Lontoo, Rio de Janeiro ja Tokio.
Viimeisimmän olympiamitalinsa Salukvadze voitti vuonna 2008 Pekingissä, kun hän sijoittui pronssille kymmenen metrin kilpailussa tällä kertaa Georgian edustusasussa.
LUE MYÖS: Pariisi rikkoi jo olympiaennätyksen
Pariisissa 55-vuotias georgialainen nousee kanadalaisen esteratsastajan Ian Millarin rinnalle toiseksi kymmenissä olympialaisissa kilpailleena urheilijana.
– Kymmenen olympiadia – se on koko elämäni, Bakussa olympialaisiin valmistautuva Salukvadze sanoi.
– Ensimmäisten olympialaisteni jälkeen en voinut kuvitellakaan, että kilpailisin kymmenissä olympialaisssa.
Isän viimeinen toive
Salukvadze sanoo, että hänen täytyisi kirjoittaa kirja, jossa voi selittää pitkää uraansa. Hänen mukaansa voittamisesta tuleva euforinen tunne on ajanut häntä harjoittelemaan kovaa joka päivä. Yksi avainhenkilö Salukvadzen huimalla uralla on ollut hänen isänsä Vakhtang Salukvadze, joka toimi hänen valmentajanaan alusta lähtien.
Isän rooli myös Pariisin olympialaisiin osallistumisessa on suuri. Salukvadze sanoo aikoneensa lopettaa uransa Tokion 2021 kisojen jälkeen.
– Mutta isäni, joka oli 93-vuotias, sanoi: "Pariisiin on vain kolme vuotta, ehkä sinun pitäisi pyrkiä mukaan".
– Ajattelin, että isäni ei ollut koskaan pyytänyt minulta mitään ja tämä saattaisi olla hänen viimeinen toiveensa, joten keräsin voimani ja suostuin.
Salukvadzen isä kuoli maaliskuussa.
– Vaikka isäni on kuollut, olen iloinen, että täytin hänen toiveensa.
LUE MYÖS: Olympiavoittajan matka Pariisiin uhattuna – "aikamoinen kipulääkeannos" apuna
Myös Salukvadzen poika, itsekin olympiampuja Tsotne Machavariani painosti äitiään jatkamaan.
– Myös poikani uhkasi minua: "Jos luovutat, minäkin luovutan".
LUE MYÖS: Tässä on Suomen olympiajoukkue – katso 57 urheilijan lista
Pitkään olympiauraan mahtuu hienoja muistoja. Salukvadze muistaa kannattajilta saamansa lahjavyöryn Soulissa, kilpailemisen poikansa kanssa Riossa ja koronapandemiaa uhmanneet kisat Tokiossa.
Vuoden 2008 kisat Pekingissä jäivät mieleen erilaisesta syystä. Kisojen avauspäivänä syttyi sota Georgian ja Venäjän välillä. Konfliktista huolimatta pronssia voittanut Salukvadze onnitteli palkintokorokkeella venäläiskilpailijaansa Natalia Paderinaa.
– Olympialaiset luotiin ylläpitämään rauhaa kaupunkivaltioissa, joissa orjat ja isännät elivät yhdessä kuukauden ajan ja olivat samanarvoisia.
– Siksi oli sokki, kun kisojen avauspäivänä kotimaassani syttyi sota. En pystynyt ymmärtämään sitä.
Pariisissa ampumalajit kilpaillaan Chateauroux´n kaupungissa noin 270 kilometrin päässä pääkaupungista. Salukvadze sanoo tilanteen olevan olympia-aatteen yhteenkuuluvuuden hengen vastainen.
– Olen hieman surullinen, kun en ole olympiakylässä Pariisissa. Nämä olympialaiset järjestetään ennemminkin kuin mestaruuskilpailut.
– Olympialaisten perusolemus on se, että kaikki asuvat yhdessä sen yhden kuukauden ajan.