Oletko sitä miltä näytät?

Pitkän ja luonnonläheisen tuote-esittelijä Tiinan ulkonäkö vaikuttaa hänen itsetuntoonsa ja minäkuvaansa yllättävänkin paljon. Jos peilikuva ei näytä uskottavalta, Tiinankin on vaikea uskoa itseensä.

– Jos jonain päivänä katson peiliin ja arvosteluni mukaan peilistä katsoo "ei niin vakuuttavan näköinen ihminen", saatan hetkeksi menettää osan itseluottamuksestani. Usein välttelen katsomista peiliin esimerkiksi kaupoissa, ettei mielialani huononisi näkemästäni. Silloin saatan alkaa vältellä ihmisten katseita sen takia, etten halua kohdata heidän katseessaan samaa arvostelua kuin jo sain itseltäni.

Harva meistä osaa olla tyytyväinen siihen, mitä peilistä näkyy. Mutta mitä tavallisen näköinen nainen oikeastaan toivookaan haaveillessaan pitkistä sääristä, isommista rinnoista tai pitkistä, paksuista hiuksista?

Lehtikuva

Haaveittemme taustalla ovat mielikuvat. Mallit ovat seksikkäitä, joten ajattelemme, että mekin olisimme seksikkäämpiä jos näyttäisimme malleilta.

Tarkemmin ajateltuna on selvää, ettei seksikkyys vaadi kauneusleikkauksia tai luuston vaihtoa vaan pikemminkin itseluottamusta. Sille voi kuitenkin olla vaikea saada tukea vastaantulijoilta, joiden ensivaikutelma syntyy vanhojen tuttujen mielikuvien pohjalta.

Ulkonäöstään huolehtivan blondin ei odoteta laukovan suustaan nokkelia nerouksia, eikä pientä ja siroa naista ehkä oteta vakavasti neuvotteluissa.

Toisaalta aina ei haittaa, vaikkeivät mielikuvat osukaan yksiin totuuden kanssa.

– Minua ihmiset joskus pitävät ulkonäköni perusteella tiukkana ja jotkut jopa pelottavana. Eräs työkaverini ei uskaltanut kysyä minulta erästä asiaa kun koki minut pelottavaksi. Itse pidän itseäni hyvin joviaalina ja helppona ihmisenä, kertoo Jaana.

Jaanalle imagon ja luonteen ristiriita sopii. Hänellä ei ole tarvetta kaverustua kaikkien kanssa, ja hieman pelottava imago tekee tietyissä tilanteissa työnteosta helpompaa.

Uskottavuutta pukeutumisella

Lehtikuva

Pienikokoinen Reetta ei halua joka tilanteessa tuntea itseään herttaisen naiselliseksi söpöläiseksi. Hän panostaa pukeutumiseen.

– Pukuun pukeutuessani tunnen olevani voimakas ja määrätietoinen, hän tietää.

Pukeutumisella tyrmäävinkin blondi voi toisaalta säädellä herättämäänsä huomiota.

– Hiljainen hissukka pyrkii nimenomaan vetämään huomion pois itsestään vaatetuksellaan. Hänen pukeutumisensa on hyvin arkista, jopa juhlissakin, Reetta huomioi.

Pienikokoinen on myös Seija. Hän kokeili nuorempana hiusten värin vaikutusta kanssaeläjiin ja identiteettiin.

– Värjäsin tukkani aivan vaaleaksi ja toisen kerran aivan tummaksi. Tunsin olevani eri ihminen.

Vaalea tukka sai Seijan tuntemaan olonsa bimbomaiseksi. Tumma väri oli kummasti rauhoittava, mutta Seija ei osannut samaistua peilin tummaan naiseen.

– En haluaisi sanoa, että stereotypiat ovat oikeita, mutta kun ne kerran ovat muodostuneet, kai niissä on jotain perää. No, pakko sanoa, että Viivi Avellan edistää ehkä tahattomasti vaaleiden blondien bimboutta, ja siitä tehdään takuulla vielä monta vitsiä jos ei vakavampaakin retuutusta, Seija ruotii, mutta lisää:

– Vaikka jos todella ajattelen, tummatukkainen olisi saattanut sanoa aivan yhtäläisiä sammakoita.

Nykyään Seija kokee olevansa ehjempi persoona, jos hän ei tee tyylikikkailuja ulkonäöllään vaan on rohkeasti oma itseni.

– Sen takia en ole juuri käyttänyt meikkiäkään, koska se minusta muuttaa persoonaani liikaa, Seija miettii.

”Et varmaan ole suomalainen, kun olet niin hyvännäköinen”

Lehtikuva

Ulkomaalaisten naisten odotetaan usein olevan lempeitä ja kilttejä perinteisten arvojen kannattajia. Ehkäpä tästä syystä miehet voivat arvottaa eksoottisen kauneuden perinteisen suomalaisen perimän yläpuolelle.

Ainur onkin tyytyväinen ulkonäköönsä.

– Olen aina ollut ylpeä tataarisilmistäni, tummanruskeat silmät korkeiden poskipäiden yllä, herkkien mongolipoimujen ja paksujen tummien kulmakarvojen kehystäminä. En voisi kuvitellakaan muuttavani vartalossanikaan mitään. Se on yhtä kuin minä, ja haluan vain, että se pysyy terveenä ja voimakkaana.

– Olen saanut kuulla tuntemattomilta suomalaismiehiltä kommentteja ulkonäöstäni kaupungin kaduilla keskellä päivää. Helsingissä sain kuulla: "Et varmaan ole suomalainen, kun olet niin hyvännäköinen", ja Tampereella: "älä pane pahaksesi, mutta sä olet tosi kaunis". Tamperelainen istui autossaan aution kadun varrella, ja hän oli selvästi tietoinen siitä, että tilanne oli epämukava ja mahdollisesti uhkaava.

Ainur on myös tottunut siihen, että hänen identiteettinsä kyseenalaistetaan.

– En suoranaisesti näytä "ulkomaalaiselta", mutta monet ihmiset aavistavat minussa jotain poikkeavaa ja alkavat udella, mistä minä "oikeasti" olen kotoisin.

Teksti: Natalia Laurila

Kuvat: Lehtikuva, Kati Hyttinen, Shutterstock